Ennen oli kunnollista: Bileet vai vallankumous?

Syksyllä 2014 opiskelijat ympäri Suomen aktivoituivat kommentoimaan poliittista keskustelua, jossa pohdittiin lukukausimaksuja Euroopan ulkopuolisille opiskelijoille. Myös Kannunvalajat viesti asiasta jäsenilleen, ja muun muassa levitti lukukausimaksuja vastustanutta adressia. Tämä ei miellyttänyt kaikkia jäseniä.

Kannanotto lämpimähköön poliittiseen teemaan oli joidenkin jäsenpalautteiden mukaan sopimatonta toimintaa Kannunvalajille, jonka pitäisi edustaa kaikkien jäsentensä mielipiteitä. Tämä ylioppilaskunnille usein esitetty argumentti kulkee seuraavasti: Opiskelijajärjestö edustaa kaikkia jäseniään. Kaikki jäsenet eivät ole yhtä mieltä poliittisista aiheista. Siis opiskelijajärjestön tulisi keskittyä järjestämään bileitä ja olla hiljaa yhteiskunnallisista asioista.

Kyseessä ei ollut aivan ensimmäinen kerta, kun Kannunvalajat osallistuu poliittiseen keskusteluun. 1960-luvulla suuret ikäluokat täyttivät yliopistojen aiempaa laajemmat opiskelijakiintiöt, myös valtiotieteissä. Opiskelijamäärän reipas kasvu, kansainvälinen opiskelijaliike ja yliopiston hallinnollinen kankeus vahvistivat vaatimuksia yhdenvertaisuudesta opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä sekä laajemmin yhteiskunnassa. Liikehdintä kärjistyi vuonna 1968 Vanhan ylioppilastalon valtaukseen. Vanhalla oli tarkoitus juhlia HYYn 100-vuotisjuhlia, mutta Kannunvalajien tiloista masinoitu, pitkälti valtiotieteilijöiden vetämä valtausjoukko esti pöytäjuhlan pitämisen Vanhalla. ”Vallankumous HYYssä – tai kuolema” julistivat banderollit, imitoiden vallankumousliikkeen globaalia retoriikkaa. Vanhan valtauksen seurauksena myös Kannunvalajien toiminta muuttui pitkäksi aikaa avoimen poliittiseksi ja yhden, vahvasti vasemmistolaisen mielipiteen hegemoniaksi.

On helppo ymmärtää, että vain yhtä poliittista kantaa julistava opiskelijajärjestö voi olla luotaantyöntävä yhteisö niille, jotka eivät tunnusta vallalla olevaa väriä. Se ei enää edusta jäseniään, vaan yhtä vakiintunutta aatetta. Tästä ei kuitenkaan välittömästi seuraa, ettei järjestö voisi koskaan lausua mielipidettään mistään – siinäkään tilanteessa se ei edustaisi jäsentensä näkemyksiä. Ilman toimintaa tärkeiksi koettujen asioiden puolesta mikä tahansa järjestö näivettyy pienen joukon askartelukerhoksi. Pidän askartelusta, mutta uskon tiedekuntajärjestöillä olevan tärkeämpiäkin tehtäviä.

Jotta yhdessä toimiminen olisi merkityksellistä, on järjestön aika ajoin otettava kantaa – ja toisinaan oltava eturintamassa kuten Kannunvalajat Vanhalla. Yksiselitteistä keinoa yhteisön mielipiteen selvittämiseen ei liene keksitty, mutta itse uskon, että yksi hyvä keino on toiminta, yhdessäolo. Moniääninen joukko Kannunvalajia kokoontuu toukokuussa vuosijuhlille. Se on mitä mainioin tilaisuus tutustua uusiin Kannunvalajiin ja ottaa selvää, mitä mieltä olemme asioista. Vuosijuhlien jälkeen voimme sitten katsoa, mihin suuntaan olemme matkalla.

 

Teksti: Akseli Huhtanen