Kannunvalajat | ELOKUVIA JA HABITUKSEN LUOMISTA
kannunvalajat,valtiotieteellinen, valtsikka, valtiotieteellinen tiedekunta,kannu
2206
post-template-default,single,single-post,postid-2206,single-format-standard,do-etfw,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-6.3,wpb-js-composer js-comp-ver-5.4,vc_responsive
 

ELOKUVIA JA HABITUKSEN LUOMISTA

30 Jun ELOKUVIA JA HABITUKSEN LUOMISTA

Teksti: Vivi Säiläkivi

Kuva: Sara Kemppainen

 

Kun Sodankylän elokuvajuhlille saapuu, vaikuttaa kuin Suomen nuoret ja vähän vanhemmat tyylitietoiset olisivat siirtyneet elokuvajuhlille kollektiivisesti. Yli kymmenen tunnin alaselkää koettelevasta bussi- tai junamatkasta toivuttuaan festarivieraan silmät aukenevat vegaanisille pop-up kahviloille, ohi vilahtaville uusimman tyylin mukaisille lenkkareille, ja tarkkaan mietityille ulkoasuille. Suomalaisia kuuluisuuksia istuu terassilla, jolta voi ostaa seitsemän euron hintaisen gluteenittoman oluen.

Elokuvajuhlille ei tarvitsisi vaivautua lähtemään, jos ainoastaan haluaisi nähdä siellä esitettäviä elokuvia. Voisi tyytyä katselemaan elokuvajuhlien netissä julkaistavan ohjelmiston perusteella elokuvia kotioloissa, missä hyttyset ja kylmät telttayöt eivät vaivaa. Läpi yön paistava aurinkokaan tuskin on syynä Sodankylään lähtemiselle, sillä kolmannen festaripäivän jälkeen valoisuus on sekoittanut aivot ja aiheuttanut jopa lievää harhaisuutta.

Elokuvajuhlilla vierailemisen voi käsittää habituksen eli sosiaalisesti tuotetun olemuksen luomiseksi. Ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu käytti kulttuurisen pääoman käsitettä kuvatessaan tätä suurimmaksi osaksi tiedostamatonta, sosiaalisessa ympäristössä tapahtuvaa imagon ja statuksen luomisen prosessia. Elokuvajuhlilla vierailemalla yritetään kerätä sekä kulttuurista että symbolista pääomaa. Ihmisten voi ajatella ikään kuin kamppailevan vallasta luomalla itselleen parempaa valta-asemaa näyttäytymällä tietynlaisissa sosiaalisissa ympäristöissä. Hankkimalla elokuvajuhlien logolla varustetun kangaskassin ja ylipäätään näyttäytymällä elokuvajuhlilla yksilö saavuttaa paremman kulttuurisen valta-aseman. Samalla yksilöt kietoutuvat osaksi vallan rakennetta. Lopulta yksilön kantamista symboleista ja kulttuurihabituksesta voi lukea hänen asemansa tietyssä yhteiskunnan kerrostumassa.

Elokuvajuhlien viimeisenä päivänä ruokakärryt ja keltaiset Ultra Bra –sadetakit alkavat vähitellen kadota Sodankylän pikkuruisesta keskustasta. Enää punaisen puutalon pihalta ei voi ostaa viiden euron ”yömättöä” neljältä aamulla heränneeseen tunteita liikuttaneen elokuvakokemuksen jälkeiseen nälkään. Jäljelle jää muutamia retkeilijöitä, jotka grillaavat aivan oikeasta lihasta tehtyjä makkaroita. Heidän päällään olevissa tuulipuvuissa ei ole mitään ironista. Sodankylän kulttuuriympäristö on palannut takaisin normaalitilaan. Elokuvajuhlien ulkopuolisella ajalla Sodankylä vaikuttaa tavalliselta rakennemuutoksesta kärsineeltä lappalaiskunnalta. Enää Sodankylä ei toimi tilana festarivieraiden habituksen luomiselle.

Modernin kaupunkilaisen on luotava imagonsa uudelleen ja uudelleen erilaisten kulutustottumusten ja makujen ilmaisemisen kautta vahvistaakseen statustaan alati muuttuvassa ympäristössä. Jos Sodankylän elokuvajuhlat muuttuvat liian tavallisiksi, kaikkien lähestyttäväksi tapahtumaksi, erityistä asemaa ilmaisevaa habitusta ei voi siellä enää luoda. Onneksi festareita ja muita soveltuvia tilaisuuksia riittää Flowsta pienempiin erityisalaan keskittyviin tapahtumiin. Kenenkään ei tarvitse tuntea itseään aivan tavalliseksi vaan voi luoda asemaansa samalla kuitenkin yhteisön normeihin ja sääntöihin mukautuen.