Yrittäjyysmaailmassa tapahtuu kummia. Jos olet saanut tarpeeksesi yrittäjyyspropagandasta ja Slush-pöhinästä, ei se mitään. Tässä jutussa Tutkain sukeltaa yhteiskunnallisten kasvuyritysten maailmaan ja pinnan alta löytyy jotain, mikä kiinnostaa myös valtiotieteilijää.
Yrittäjyys on tällä hetkellä kovassa nosteessa Suomessa. Maailmallakin paljon mainetta niittänyt Slush kerää joka talvi loskaiseen Helsinkiin yli 10 000 kävijää ja tuhansia yrittäjiä, yritysjohtajia ja pääomasijoittajia. Yrittäjyyskasvatus on otettu osaksi peruskoulun opetussuunnitelmaa, ja asiantuntijat peräänkuuluttavat kyllästymiseen asti työelämätaitojen kartuttamista ja yliopiston ja yritysmaailman tiiviimpää yhteistyötä. Valtiokin katsoo yrittäjyyden suuntaan ja toivoo siitä pelastusta vuosikausia jatkuneeseen talouden alamäkeen ja kasvavaan työttömyyteen. Kansa odottaa uutta Nokiaa, joka ottaisi niskalenkin lamasta kuten 1990-luvulla ja johdattaisi Suomen kohti nousukautta.
2010-luvun yritysmaailma on kuitenkin paljon muutakin kuin sovelluksia ja virtuaalitodellisuutta. Teknologiavetoisten kasvuyritysten joukkoon mahtuu myös yhteiskunnallisten ongelmien tunnistamiseen ja ratkaisuun keskittyviä yrityksiä, joille yhteiskunnan kehittäminen ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisu on koko liiketoiminnan ydinajatus.
Tutkain tapasi kolme valtiotieteilijää, jotka ovat perustaneet yhteiskunnallisen yrityksen – Oppimon, Knopin ja Avanto Helsingin – selvittääkseen, mitä murroksessa olevassa yritysmaailmassa oikein tapahtuu ja miten yhteiskuntatieteilijät siihen liittyvät. Havaitsimme, että liiketoiminta ei välttämättä ole ihmistieteilijälle kirosana ja että yritykset voivat olla väline maailman muokkaamisessa paremmaksi.
Ongelmasta yritykseen
Kaikkien artikkelimme yritysten ytimessä on yksinkertainen ja tehokas idea: ongelman tunnistaminen ja palava halu ratkaista se. Oppimo haluaa kaventaa opiskelijoiden ja työelämän välistä kuilua viemällä monialaiset opiskelijatiimit tekemään projekteja yrityksille. Knoppi taas on vertaisoppimisen työkalu, joka tuo fyysisesti yhteen eri alojen asiantuntijat. Avanto Helsinki on ollut tekijöilleen tapa vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan yritysvastuun ja yritysten yhteiskunnallisen roolin kehittämisen kautta. Tämä työ jatkuu nykyään Suomen johtavassa ajatushautomossa Demos Helsingissä, jolle Avanto myi liiketoimintansa viime vuoden lopulla.
Oppimoa, Knoppia ja Avanto Helsinkiä voi luonnehtia social impact -yrityksiksi, joiden toimintaperiaate kiteytyy haluun tuottaa yhteistä hyvää. Liiketoiminta astuu kuvaan vasta, kun se valjastetaan havaitun ongelman ratkaisemiseksi. Nämä yritykset murtavat käsitystä euroja sokeasti jahtaavan yksityisen sektorin ja yleistä hyvää tavoittelevan julkisen tai kolmannen sektorin välillä.
“Sektoriajattelu ei mielestäni enää päde”, Oppimon Johannes Anttila arvioi. “Yritykset ovat oivaltaneet, että ne voivat olla muutoksen väline maailmassa ja edistää arvojaan ilman, että se on huonoa liiketoimintaa.”
Anttila mainitsee esimerkkinä puhtaisiin teknologioihin satsaavat firmat. Ilmastonmuutoksen edetessä markkinaedun saavat ne yritykset, jotka siirtyvät nopeiten puhtaampien energiamuotojen käyttöön. Knopin Jarkko Nissinen on samoilla linjoilla.
“Näkisin, että monet yritysmaailman rosot ovat alkaneet karsiutua. Alalla ei pärjää enää vain omaan pussiinsa pelaava sijoittaja”, hän toteaa.
Anttilan ja Nissisen mielestä kuluttajatkin vaativat yrityksiltä nykyään eettisyyttä pelkän voiton tavoittelun sijaan. Avanto Helsingin Johannes Nuutinen varoittaa kuitenkin liiasta idealismista ja huomauttaa yritysten toimintalogiikan tähtäävän voitontavoitteluun. Omassa työssään yritysten toimintatapoja kehittäessään Nuutinen käy jatkuvaa kamppailua yhteiskunnallisen vision ja toisaalta yritysten perimmäisen funktion välillä.
“Välillä hieno tapa muuttaa maailmaa ei käy yhteen sen kanssa, että työntekijöiden palkat pitää maksaa”, hän huomauttaa.
Yrittäjyyshypetys ja start-up-puhe on nuorten tekijöiden mielestä saanut turhankin paljon huomiota. He ovat samaa mieltä siitä, että yrittäjyys ei missään nimessä ole taikasana Suomen ongelmien ratkaisuun, eikä sitä pitäisi tyrkyttää kaikille. Anttila harmittelee myös start-up-maailmasta ylläpidettyä stereotypiaa. Puheet “hyvistä pöhinöistä” työntävät pahimmillaan alalta pois ihmisiä, joilla olisi visio paremmasta maailmasta, mutta jotka eivät halua sekaantua teknologiavetoiseen innovaatiomaailmaan.
“Todellisuudessa kasvuyrityksiä on monenlaisia. Tekniikkakaan ei loppujen lopuksi ole tyhjää, vaan sen tulisi aina palvella ihmistä jollain tavalla, ja juuri tässä ihmistieteilijöillä olisi paljon annettavaa”, Anttila sanoo.
“Yrittäjyyttä pitää ehdottomasti mahdollistaa, mutta ei siihen pidä ketään pakottaa”, Nissinen puolestaan huomauttaa.
“Maailman parantaminen yritysten kautta ilman mitään substanssia on absurdi ajatus. Ei yrittäjyys voi, eikä sen pidäkään paisua kaikkiin suuntiin”, toteaa Nuutinen.
Nuutisen mukaan yritysten vahvuutena tulisikin nähdä juuri se, että niillä on välinearvoa yhteiskunnallista vaikuttavuutta haettaessa.
“Me Avantolla lähdimme yrittäjiksi, koska se oli väline vaikuttaa maailmaan ja tehdä jotain merkittävää. Ei yrittäjyys itsessään koskaan ollut meille se suurin motivaation lähde”, hän kiteyttää.
Anttilakin korostaa toiminnan yhteiskunnallista tarkoitusta. Hän pitää titteleitä ja työpaikkaa tärkeämpänä sitä, minkälaisten kysymysten parissa työskentelee ja miten työn kautta voi vaikuttaa.
Kolmen maailman välissä
Knoppi, Oppimo sekä Avanto Helsinki osana Demos Helsinkiä toimivat kaikki yhteiskunnan, yliopiston ja yritysten välimaastossa. Demoksen vahvuus on tutkimuksellisen työn kautta syntynyt näkemys yhteiskunnasta. Oppimo ja Knoppi taas nojaavat monialaisuudesta ja vertaisoppimisesta syntyviin etuihin.
Knopin, Oppimon ja Avanto Helsingin yrittäjäkolmikko toivoisi yhteiskunnan, yliopiston ja yritysten välille entistä tiiviimpää yhteyttä. Anttila uskoo, että balanssi on mahdollista saavuttaa ilman, että yliopisto ja tiede menettävät itsenäisyytensä. Hän uskoo opiskelijoilta löytyvän halua hankkia työkokemusta jo opiskeluaikoina, ja yritysten myös ottavan innokkaasti vastaan opiskelijoiden tuoreita ideoita.
“Myöskään yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa ei tule unohtaa”, hän lisää.
Knoppi puolestaan tähyilee muiden tiedekuntien ja yliopistojen suuntaan tavoitteenaan yhdistää Helsingin yliopiston ja esimerkiksi Aalto-yliopiston opiskelijoiden resurssit. Vahvuus piilee yhteistyössä.
Nuutinen muistuttaa myös, ettei yliopistokoulutusta tehdä työelämärelevantimmaksi excel-kursseja tarjoamalla.
“Se voi olla vaikka yhteiskuntatieteen klassikoiden soveltamista käytännön maailmassa tapahtuviin muutoksiin”, hän havainnollistaa.
Sekä Nissisen että Nuutisen mielestä valtiotieteilijöillä on paljon annettavaa tulevaisuudessa, oli sektori sitten mikä hyvänsä.
“Näkisin, että meidän koulutuksellamme meillä on välineitä muuttaa kulttuuria ja sitä järjestelmää, missä olemme”, Nissinen kuvailee.
“Holistisuus ja laajojen kokonaisuuksien ymmärtäminen ovat ehdottomasti meidän vahvuuksiamme. Lisäksi ymmärrämme hyvin, mistä jossain tietyssä ongelmassa on kyse”, Nuutinen sanoo.
“Meillä on paha tapa mollata omaa osaamistamme. Ei se bisneskään lopulta mitään rakettitiedettä ole”, Anttila huomauttaa.
Tulevaisuuden uskosta ei kannata luopua
Vaikka uutiset täyttyvät työttömyydestä ja negatiivisista kasvuennusteista, maailman pelastaminen tai ainakin parantaminen yritysten kautta motivoi haastattelemaamme kolmikkoa.
“Parhaimmillaan maailman parantaminen yritysten kautta on jopa tehokkaampaa”, Nissinen toteaa.
Nuutinen on skeptinen sen suhteen, että mikään yksittäinen toimija voisi pelastaa maailman, mutta korostaa yritysten merkitystä perinteisessäkin mielessä.
“Yritykset voivat tehdä ja usein tekevätkin paljon hyvää. Niillä on tärkeä paikka yhteiskunnassa.”
“Kaikkein pahinta on kyynisyys ja tulevaisuuden uskon menettäminen. Jos emme usko siihen, että asioita voidaan muuttaa, niin kuka maailman sitten pelastaa”, Anttila kysyy.
Teksti: Mari Isomäki
Kuvat: Heli Blåfield (Avanto Helsinki), Mikko Virta (Knoppi)