Blogissa piilohumanisti potee huijarisyndroomaa mutta kirjoittaa silti.
Olen suuri late night talk show -television ystävä. Itse asiassa tuskin vierähtää päivääkään, jona ei tule katsottua edes yksi klippi jotain.
Valtsikalaistuminen näkyy ohjelmien valinnassa: poliittisen komedian jätit Trevor Noah, Stephen Colbert, Samantha Bee ja tietysti John Oliver ovat kaikki omalla YouTuben tilauslistallani. Kotimainen Uutisraportti tuli myös katsottua lähes poikkeuksetta ennen sen jäämistä tauolle.
Ohjelmien katsominen onkin vinha juttu, sillä en oikeastaan juuri pidä kenestäkään mainitsemastani koomikoista tai heidän ohjelmistaan. Koska ohjelmat tehdään kovalla tahdilla (Colbert ja Noah tekevät jopa viisi show’ta viikossa), vitsit ovat usein vähän halpoja tai melko selviä puujalkavitsejä, puolueellisuus menee usein komedian edelle ja argumentaatio, mikäli sellaista esiintyy, on välillä irvistyttävän huonoa (jopa kohdissa, joissa juontaja yrittää aidosti selittää jotain).
Nämä puutteet ovat kuitenkin melko ymmärrettäviä: ei late night koskaan ole pyrkinytkään kovin sofistikoituneeseen huumoriin ja ohjelmien ideologinen pohja ei tietenkään ole salaisuus.
Yksi asia late nightissa aiheuttaa kuitenkin erityisen vahvaa närkästystä.
Pohjustan lyhyesti ohjelmien historialla: Edellä mainituista kaikkia neljää amerikkalaista ohjelmaa houstaa noin 15 vuotta alaa pitkälti hallinneen Jon Stewartin ohjelmassa pienemmissä rooleissa pyörineitä koomikoita. Jon Stewart lopetti late nightin vuonna 2015, mikä on nähtävästi hajaannuttanut hänen katsojansa (enimmäkseen) näille neljälle ohjelmalle, leijonanosan vieden Stewartin oman Daily Show’n seuraaja Trevor Noah.
Tärkeää huomata Stewartin ajanjaksosta on se, että 1999–2015 pitää sisällään koko Bushin aikakauden ja lähes koko Obaman aikakauden. Ohjelma nousi huippusuosioon Bushin aikakaudella, koska Stewart sai todella paljon hyvää materiaalia kaikesta sen aikaisesta republikaanitörttöilystä – tietenkin sen lisäksi, että Stewart on oikeasti melko hyvä koomikko. (Obamankin aikakaudella Stewart oli suosittu ja silloinkin hän kritisoi presidenttiä, joskin selvästi suopeammin.)
Stewartin lähtö sattui juuri ennen Trumpin ensimmäistä kautta, ja tässä onkin juuri ongelma: kaikki Stewartin kasvatti- late night -koomikot kohtelevat Trumpia niin kuin ketä tahansa muuta republikaanipresidenttiä (lue: Bushia), vaikka Trump ei todellakaan ole republikaani tavalliseen tapaan. Trumpia ei voi käsitellä late nightissa vitsailemalla pissasta, tukasta, twiiteistä, Sean Spicerin hullunkurisuudesta, jne.
Sen sijaan odottaisin late nightilta, että joku ohjelmanvetäjistä vaikka vain pysäyttäisi koko show’n ohjelman alussa. Hey, I’m Stephen Colbert and I don’t want to do a show tonight like it’s just another Tuesday and we’re making fun of people who we disagree with. Oikeistopopulistien, seksismistien, ympäristötuhon ja rasistien kustannuksella voi varmaan joskus vitsailla, mutta miljoonia ihmisiä katsomassa kuinka heitä hiljalleen normalisoidaan ja vähennetään vain vastkkaiseksi poliittiseksi mielipiteeksi ei ole normaalia.
Mainittakoon vielä, että Huijarisyndrooma on myös hyvin innoissaan Uutisraportin paluusta ja toivoo, että ohjelma löytää oikeat keinot käsitellä suomalaista äärioikeistoa, mikäli se on vielä kesällä ajankohtaista!
– Elias Anttila