Helsinkiläisbändi The Mauri Pekkarinen Experience valloitti yleisön ensimmäisellä keikallaan Valtava-festivaaleilla.
Tunnelma on odottava. Yleisö istuskelee ilta-auringossa nauttien loppukesän hämärtyvästä illasta. The Mauri Pekkarinen Experience aloittaa ensimmäisellä biisillään yleisön seuratessa muusikoiden taidonnäytteitä. Innostuupa muutama katselija myös tanssimaan lavan edessä keikan ehtiessä pidemmälle.
Henri Saarelan (vas.), Kaarlo Somerton, Ville Pottosen ja Eelis Pinomaan muodostama kokoonpano ei ota musiikkia liian vakavasti. The Mauri Pekkarinen Experience tekee musiikkia omilla ehdoillaan. Rennon letkeä jammailu ja tyylirajojen koettelu kuvaavat bändin improvisaatiomaista työotetta.
– Soitamme sitä, mikä tuntuu hyvältä. Menemme täysin fiiliksen mukaan, vuosia klassista kitaraa musiikkiopistossa soittanut Somerto sanoo.
Jazz-funk-punk-vaikutteista autotallirockia soittavat kaverukset kaihtavatkin musiikkinsa lokeroimista. Heidän mukaansa ongelma on se, että kaiken pitää olla jotakin.
– On hyvä olla suuntaviivoja, mutta eri genreihin lokerointi on liian helppoa ja se rajoittaa tekemistä, itseoppinut kitaristi Pinomaa sanoo.
Noin viiden vuoden kuluessa bändin yhteinen soundi on hioutunut ja ohjelmistoon on kertynyt covereiden lisäksi myös omia sanoituksia. Politiikkaan viittaavasta nimestään huolimatta bändin lyriikat eivät ole yhteiskunnallisesti kantaaottavia.
– Meillä ei ole kärkästä yhteiskunnallista ajatusta tai oikeastaan mitään tarinoita biisiemme taustalla. Sanoituksemme ovat enemmän sellaisia tunnelmapainotteisia, impressionistisia kuvauksia, Somerto selittää muiden kompatessa.
Sävellykset puolestaan saavat usein alkunsa bändiläisten soittaessa yhdessä jotain mikä kuulostaa hyvältä. Joskus biisit taas muotoutuvat yksittäisten riffien ympärille jammailun tuloksena. Muusikot paljastavat, että heidän ensimmäisen keikkansa biisilista saatiin kokoon vain päivää ennen esiintymistä.
– Bändimme jammailua ja musiikin diggailua kuvaa hyvin se, että olemme soittaneet melkein viisi vuotta yhdessä emmekä ole saaneet juuri mitään aikaan, Pottonen sanoo.
Pohdittaessa bändin historiaa ja tulevaisuudensuunnitelmia bändin tärkein yhtenäisyyttä ja luonnetta kuvaileva seikka nousee esiin. Musiikkihommissa on mukana jatkuva pilke silmäkulmassa ja jazzille tunnusomainen, improvisaatiomainen kokeellisuus.
– Fiilis on tärkein ja sitten tulevat musiikilliset tavoitteet. Huomasimme pari viikkoa sitten, että Kaarlo on lyyrinen nero, joten eihän sitä tiedä vaikka meistä tulisi vielä rock-tähtiä, Saarela innostuu muiden bändiläisten nauraessa.
– Itse lopetin juuri työt, joten olisi mahtavaa saada lisää keikkoja, Pinomaa lisää.
Teksti ja kuva: Henni Purtonen