Kannunvalajat | Mies, joka suututti suvakit ja rajakit
kannunvalajat,valtiotieteellinen, valtsikka, valtiotieteellinen tiedekunta,kannu
2021
post-template-default,single,single-post,postid-2021,single-format-standard,do-etfw,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-6.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.3.5,vc_responsive
 

Mies, joka suututti suvakit ja rajakit

09 Mar Mies, joka suututti suvakit ja rajakit

Turun Vihreiden nuorten toinen puheenjohtaja on saanut sosiaalisen median kautta niin äärivasemmiston kuin äärikansallismielisten vihat niskoilleen, eikä tappouhkauksiltakaan ole vältytty. 22-vuotias nuorisopoliitikko rikkoo olemuksellaan poliittisia stereotypioita ja kannustaa muita ihmisiä samaan.

Teksti ja kuva: Janne Suutarinen

Emil Sillanpää tuijottaa määrätietoisesti kameraan ja kertoo selkeästi artikuloiden, mitä mieltä on. Suomalaisen poliittisen YouTuben edelläkävijä herättää katsojassaan ihastusta tai vihastusta, harvemmin jotain siltä väliltä. SILLANPÄÄASEMA-kanava ei pyri hajuttomaan neutraaliuteen, kuten ei persoonallinen omistajansakaan. Sillanpää on käsitellyt videoissaan muun muassa NATO-kansanäänestystä, Ahvenanmaan remilitarisointia ja vääriä mielipiteitä. Risuja on tarjottu itse kullekin – aika ajoin rankallakin kädellä.

Pohjoisesplanadin varrella Sillanpää astuu kahvilaan ja tilaa chai-latten. Hän riisuu selästään Suomen armeijan tarunhohtoisen kantovälineen, sipulisäkiksikin kutsutun nahkarepun. Vuonna 2014 Sillanpää suoritti reserviupseerikurssin ja jatkoi johtajakautensa jälkeen vielä puoli vuotta Puolustusvoimien palkkalistoilla. Mitä tästä ajasta jäi käteen?

– Pidin kouluttajan työstä, mutta pidempi työsuhde alalla ei kiinnosta. Sain hyvää näkökulmaa organisaation toimintaan. Päällimmäisenä minuun juurtui maanpuolustushenkisyys ja halu ymmärtää turvallisuuspolitiikkaa.

Sillanpää kertookin, että kaksi hänelle tärkeintä poliittista aihealuetta ovat turvallisuuspolitiikka ja aluepolitiikka. Hän väittää, että monelta päättäjältä puuttuu tarvittavia tietoja ja ymmärrystä maanpuolustuksesta, mikä näkyy epärealistisissa ulostuloissa.

– Esimerkiksi Vasemmistoliiton näkemykset Ahvenanmaan sotilaallisesta rauhoittamisesta edustavat mielestäni eräänlaista suomettumisen uutta muotoa. Ahvenanmaa on puolustuksen kannalta tärkeä alue, jonka menettäminen olisi suuri strateginen uhka.

Miehen aluepoliittinen intohimo taas tuntuu saavan virtansa keskustalaisen linjan vastustamisesta.

– Hajauttaminen edustaa julkisten varojen käytössä täyttä idiotismia. Mikään ei tue sitä väitettä, että se loisi kilpailuetua. Keskustan aluepolitiikka on suurimpia taloudellisia jarruja koko maassa.

Sillanpää opiskelee Turun yliopistossa taloussosiologiaa. Vapaa-aika kuluu järjestötoiminnan, kirjoittamisen ja musiikkiharrastuksen parissa, tuoretta parisuhdetta unohtamatta. Suuri siivu Sillanpään ajasta on pyhitetty Turun Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden järjestölle, jonka puheenjohtajana hän toimii Olli-Pekka Paasivirran kanssa. Mies on myös ehdolla kevään kuntavaaleissa. Mutta miksi hänen valintansa on vihreät?

– Vihreät on puolueista ainoa, jolla on tarpeeksi vahva yhteinen huoli ympäristön ja ilmaston tulevaisuudesta. Myös suvaitsevaisuus on tärkeä asia.

Sillanpää kokee olevansa poikkeava ajattelija Vihreiden nuorten piirissä. Varsinkin turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat aiheuttaneet hankauksia, vaikka perusasioista ollaankin samoilla linjoilla.

– Välillä näkee jopa rajun pasifistisia kantoja. Ei olla luettu faktatietoa turvallisuuspolitiikasta, eikä tiedetä, mihin Suomen puolustus tosiasiallisesti perustuu. On nähtävissä vahvoja ideologioita, joista monella on vaikea taipua mihinkään suuntaan.

Toden totta, objektiivisuus suurten kysymysten äärellä on taitolaji. Oletko itse tempautunut irti ideologioiden ikeestä?

– Pyrin brändäämään itseäni reaalipoliitikkona. Olen taivuteltavissa faktoilla.

Keskustelu ajautuu kunnallisvaaleihin. Sillanpää povaa Vihreille hyvää menestystä etelän suurissa kaupungeissa. Omaa kampanjaansa hän lähestyy voimakkaan someläsnäolon kautta. Tavoitteena on kerätä ääniä myös muista porukoista, kuin perinteisesti Vihreitä äänestäviltä.

“SANANVAPAUS TÄYTYY OLLA, MUTTA TÄSSÄ TAPAUKSESSA OTIMME SANANVASTUUN OMIIN KÄSIIMME.”

Sosiaalisessa mediassa Sillanpää on ehtinytkin kunnostautua myös kyseenalaisilla tempauksilla. Eräs tapaus poiki jopa tappouhkauksia nuorisopoliitikkoa kohtaan. Lokakuussa 2016 Sillanpää soluttautui vahvasti maahanmuuttokriittisen Rajat kiinni -Facebook-ryhmän ylläpitoon, ja poisti yön aikana yli 10 000 ryhmän jäsenistä. Aamulla soppa oli valmis.

– Olin aiemmin liittynyt ryhmään, katsellut sen meininkiä ja yrittänyt esittää vastustavia argumentteja. Osoittautui, että kyseessä on vihapuheyhteisö, jossa suoraa rasismia ei moderoida mitenkään. Eri mieltä olevat kuitenkin bannataan, kuten kävi minullekin. Tästä jäi kytemään kauna ryhmää ja sen edustamia asioita kohtaan. Sananvapaus täytyy olla, mutta tässä tapauksessa otimme sananvastuun omiin käsiimme. Voi pojat, sitten me bannittiin.

Seurauksena oli mielenkiintoinen somekaaos-demo, josta kovaa puhetta ei puuttunut. Sillanpää teroittaa ymmärtävänsä ryhmän taustalla olevan aitoja yhteiskunnallisia huolia. Tämä yhteisö ei kuitenkaan kyennyt hedelmälliseen keskusteluun, vaan oli ansainnut näpäytyksen.

Kuittailuja mies on jakanut muuallekin. Hänen kanavaltaan YouTubessa löytyy video, jossa Turun yliopistossa luennoineen Perussuomalainen-lehden päätoimittajana ja Hommafoorumin perustajajäsenenä tutun Matias Turkkilan opetustilaisuus keskeytetään yllättävällä mielenilmauksella. Videolla Sillanpää kritisoi asiatonta häiriköintiä.

– Luento käsitteli poliittisia- ja sosiaalisen median verkostoja. Asiasta oltiin tiedotettu etukäteen kuten myös siitä, että Turkkila ei tulisi puhumaan mistään maahanmuuttopolitiikasta. Kourallinen naamioituneita tyyppejä pasahti paikalle ”ei tilaa rasismille” -banderollien, iskulauseiden ja kilkuttimien kanssa, jonka jälkeen alkoivat häiritä luentoa. Päätin ottaa mölyämisen videolle.

Yleisöä huvittanut ja ärsyttänyt mielenilmaus kuihtui, kun yliopiston henkilökuntaa saapui paikalle pyytäen opetuksen häiritsijöitä poistumaan. Sillanpää julkaisi seuraavana päivänä kanavallaan kuvaamansa materiaalin omilla kannanotoillaan höystettynä. Katsauksellaan hän onnistui suututtamaan lukuisia vasemman laidan ihmisiä. Muun muassa Dan Koivulaakso kommentoi Twitterissä, että hän luuli videon olevan Suomen Sisun materiaalia.

– Yllätyin niin vahvasta reaktiosta. Ymmärrän täysin mistä he puhuvat, mutta minä olen väärä kritiikin kohde. Joku esimerkiksi väitti, että pidän rasismin vastustamista turhana, vaikka videon lopussa sanon nimenomaan päinvastoin. Tuntuu hölmöltä käydä näitä vääntöjä pohjimmiltaan samanmielisten kanssa.

Sillanpään mukaan nykyisessä poliittisessa keskustelukulttuurissa on joillakin tahoilla taipumusta seisoa järkähtämättömästi oman kantansa takana – niinkin vahvasti, että haluttaisiin oikeastaan kieltää koko vastakkaisen mielipiteen olemassaolo. Trendissä hän aistii kalskahduksia taistolaisuudesta ja tuulahduksia Yhdysvaltain yliopistokulttuurista. Sillanpää viimeistelee chai-lattensa ja tekee yhteenvedon:

– On ehkä kyllästytty siihen, että käydään keskustelua rasistien kanssa. Rasismi näyttäytyy historian kautta joillekin ihmisille uhkana, mikä selittää vahvoja reaktioita. Mielipiteet eivät kuitenkaan katoa yhteiskunnasta niin, että ne sullotaan marginaaliin ja lakaistaan maton alle. On olemassa ihmisiä, jotka ovat rasisteja rasismin vuoksi, mutta suurimman osan kritiikki syntyy todellisista huolista ja uhkakuvista. Mielipiteitä ei tarvitse hyväksyä, mutta toisinajattelijoiden kanssa tulee käydä keskustelua.

Kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö jakoi vuosi sitten Jyri Paretskoin kolumnin ”Tolkun ihmiset” Facebook-sivulleen, syntyi perinteinen somemylläkkä. Paretskoi tarkoitti tolkun ihmisillä sitä suurta hiljaista enemmistöä, joka suhtautuu poliittisiin kysymyksiin kiihkottomasti ja harkiten, eikä tahdo osallistua ääripäiden metelöivään taisteluun. Ääripäät ottivat kirjoituksen kynsiinsä ja tulkitsivat sen oikeuttavan, normalisoivan ja tukevan milloin mitäkin kauheutta, millä he ehkä kuitenkin todistivat Paretskoin ajatuksen oikeansuuntaiseksi. Mutta onko Emil Sillanpää tolkun ihminen? Kysymys tuntuu huvittavan häntä.

– Pragmaatikkona ja eräänlaisena keskitien kulkijana, sekä eri osapuolten ymmärtäjänä voisi sinänsä sanoa olevansa ”tolkun ihminen”. Aito tolkun ihminen voi löytää näkemyksissäni kannatettavia asioita.