Kannunvalajat | Minä, vaikuttaja: Vähättely voimautti paskaa poliitikkoa
kannunvalajat, valtiotieteellinen, valtsikka, valtsika, valtiotieteellinen tiedekunta, kannu, kannunvalajat ry
963
post-template-default,single,single-post,postid-963,single-format-standard,do-etfw,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-6.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.3.5,vc_responsive
 

Minä, vaikuttaja: Vähättely voimautti paskaa poliitikkoa

08 touko Minä, vaikuttaja: Vähättely voimautti paskaa poliitikkoa

Kauppatieteitä opiskellut perheenäiti nousi raketin lailla yhdeksi 1900-luvun lopun pidetyimmistä suomalaispolitiikoista – ohi poliittisten broilereiden ja puolueissa vuosikymmeniä ahertaneiden vaikuttajien. Aliarviointi pakotti Elisabeth Rehnin näyttämään, että hän oikeasti pystyy johonkin.


 

Ministeri, alipääsihteeri, erityislähettiläs. Blondi, helmikana, hienostorouva.

Siinä muutamia Elisabeth Rehnin saamia nimityksiä ajalta vuoden 1979 jälkeen, jolloin hän nousi ensimmäistä kertaa eduskuntaan.

Nyt moninkertainen isoisoäiti matkustaa maailmanrauhan perässä ympäri planeettaamme, mutta saa toisinaan edelleen kuulla olevansa lukematon, häikäilemätön ja liian oikeistolainen tollo.

– Oikeastaanhan olen joutunut koko urani ajan todistelemaan jotain joillekin, Rehn aloittaa.

Paskat poliitikot

Rehn muistelee, että hänen ensimmäisen eduskuntavaalikampanjansa alusta ”ei mennyt montaa päivää siihen, että iloisesta, hauskasta, pidetystä, sosiaalisesta naisesta olikin tullut tällainen paska poliitikko”.

– Politiikkaan lähtiessäsi saat heti leiman, vaikka et ole ehtinyt tehdä mitään – et hyvää etkä pahaa, Rehn toteaa.

– Jos mikä tahansa ammattikunta saa jatkuvasti kuulla olevansa paskaporukkaa, onhan se aika kamalaa. Mitä jos lääkäreille, juristeille tai poliiseille sanottaisiin samoin?

Rehn on oppinut kestämään vähättelyä sisunsa ja elämänkokemuksensa avulla. Kaikille politiikka ei kuitenkaan sovi. Rehn onkin todennut: ”Hyvin nuorena politiikkaan ryhtyneissä ihmettelen eniten sitä, miten he osaavat niin varmasti valita maailmankatsomuksensa iässä, jossa eivät vielä tiedä elämästä juuri mitään.”

Aika kovaa puhetta, kun ollaan tekemässä haastattelua lehteen, jota lukevat pääasiassa hyvinkin näkemykselliset nuoret?

– Siitä on etua, että on elänyt tiettyjä kausia ja itse todistanut asioita. Toisaalta tietynlaista kykyä heittäytymiseen löytyy usein juuri nuorilta, Rehn muotoilee lempeän luja tavaramerkkihymy kasvoillaan.

– Itse olen kiitollinen siitä, että sain kasvattaa lapset ennen valtakunnalliseen vaikuttamiseen lähtemistäni. Mutta ei mitään oikeaa ikää politiikkaan lähtemiselle oikeasti ole.

Rehn ei koe politiikan sinänsä muuttaneen häntä. Muiden odotukset jäivät sen sijaan usein täyttymättä. Vuoden 1994 presidentinvaalien huima nousukin tyssäsi lopulta siihen, kun suorapuheisesta ja persoonallisesta naisesta yritettiin toisella kierroksella muovata liian poliitikkomaista.

– Sehän oli täydellinen katastrofi. Myöhemmin olen ohjeistanut useita tuttuja ja tuntemattomia: mitä tahansa teetkin, niin ole aina oma itsesi, Rehn sanoo.

Nainen Suomesta

Monet luulivat Rehnin uran olevan jo loppusuoralla, kun hän vuonna 1995 jätti eduskunnan. Totuus paljastui pian toiseksi: Rehniä vietiin Suomesta EU-parlamenttiin, Balkanin ihmisoikeusraportoijaksi, YK:n alipääsihteeriksi, pääsihteerin erityislähettilääksi ja moniin muihin tehtäviin. Osa niistä jatkuu edelleen.

Ihmiset Naton pääsihteeri Javier Solanaa myöten eivät taaskaan säästelleet sanojaan, kun Rehn nimitettiin ihmisoikeustyöhönsä entiseen Jugoslaviaan – olihan hän vain ”joku kokematon nainen Suomesta”.

Kansainvälisellä kentällä Rehnillä on ollut paljon etua hänen puolustusministeritaustastaan. Suomalaisuus on sekin ylipäänsä usein valttikortti maailmalla.

– Vaikkapa Bosniassa kaikilla mailla oli YK-operaatiossa omat intressinsä. Mutta eihän pienellä Suomella yleensä ole mitään muita intressejä kuin tehdä hyvää työtä, Rehn sanoo.

Hän kokee hyötyneensä myös sukupuolestaan. Nykyiseen johtajuusajatteluun liitetään Rehnin mukaan ominaisuuksia, joita on perinteisesti liitetty nimenomaan naisiin: keskustelevuus, tasa-arvoisuus ja tiimityö.

– Mutta silloin kun päätökset tehdään, silloin ollaan yksin, Rehn toteaa.

– Ja toimivathan rikolliset muutenkin paremmin yhdessä kuin poliitikot.

Vaikuttaminen tapahtuu ketjuissa

Elisabeth Rehn kertoo vallan merkinneen hänelle sitä, että hän on oikeasti pystynyt tekemäänkin jotakin ja vaikuttamaan asioihin.

– Eihän kukaan saa kaikkea yksin aikaan. Sanoisin, että olen ollut mukana rakentamassa myönteisiä asioita, hän pohtii.

Juuri muutamia päiviä aikaisemmin nuori mies on Prisman kassalla kiittänyt Rehniä tämän ministerikaudella varuskuntiin hankituista vessan ovista.

– Mitkä sitten ovat suuria saavutuksia ja mitkä pieniä? Usein pienestä kasvaa vähitellen jotain suurta. Sellaisia ketjujahan vaikuttajana täytyy pystyä luomaan, Rehn sanoo.

Rehn täytti huhtikuun alussa 80 vuotta. Joku vanhoista arvostelijoistakin myönsi vihdoin juhlinnan yhteydessä, että vaikkei Rehnistä pitäisikään, täytyy hänen tunnustaa tehneen ”aika paljon kaikenlaista”.

– Kokonaisuuteen voin olla aika tyytyväinen. Mutta olisihan se nyt surkeaa, jos ei 80 vuoden aikana olisi jotain positiivista saanut aikaan, Rehn nauraa.

 

Kursivoidut lainaukset ovat Elisabeth Rehnin ja Saska Snellmanin kirjasta Kaikki on mahdollista – 90-luvun muistelmat sekä Johanna Vesikallion kirjasta Lillan – Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä.

 

Nimi: Elisabeth Rehn

Ikä: 80

Asuinpaikka: Kirkkonummi

Koulutus: diplomiekonomi; taloustieteen, valtio-opin ja sotatieteiden kunniatohtori

Ammatti: ihmisoikeustoimija

Innoittaja: Afrikan rohkeat naiset

 

teksti ja kuva: Joonas Lehtonen