Kannunvalajat | Muistilappuja ja mielen jälkiä iholla
kannunvalajat,valtiotieteellinen, valtsikka, valtiotieteellinen tiedekunta,kannu
2416
post-template-default,single,single-post,postid-2416,single-format-standard,do-etfw,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-6.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.3.5,vc_responsive
 

Muistilappuja ja mielen jälkiä iholla

20 Dec Muistilappuja ja mielen jälkiä iholla

Ihmisen ihoa on merkitty läpi historian. Tatuointeja pidettiin aiemmin alakulttuurin muotina, mutta hämyisestä menneisyydestä huolimatta menneiden aikojen seiloreiden ja murhamiesten symboli on nykyään lähes salonkikelpoinen asuste. Yleisyydestään huolimatta tatuointeihin liitetään edelleen vahvoja ennakkoluuloja. Siinä missä tatuointi on yhdelle kaunis muisto, on se toiselle merkki kantajansa epävakaudesta. Mutta mitä ne oikeasti ihmisille merkitsevät?

Teksti: Milla Pesonen

Kuvat: Pixabay

Vanhan sanonnan mukaan rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin on myös tatuoinnilla. Ihon alle hakkaamalla tai leimaamalla tehdyt tatuoinnit ovat kantajilleen tatskoja, leimoja, kuvia, tarroja tai merkkejä. Nykyään tatuoinnit tehdään modernia tatuointikonetta käyttäen, mutta tatuointikulttuurin alussa muste vietiin ihon alle esimerkiksi neulalla tai terävällä bambutikulla. Yhtä kaikki, väri on pitänyt saada ihon alle tavalla tai toisella.

TATUOINTIEN HÄMÄRÄ MENNEISYYS

Tatuointien historia on tuhansia vuosia pitkä. Tatuointikulttuurin alkuaikoina niiden ajateltiin parantavan erilaisilta sairauksilta, suojaavan kantajaansa taistelutilanteissa tai pitävän loitolla niin pahat henget kuin päänsäryn. Tatuointeja on käytetty myös ihmisten ryhmittelyyn, sillä niillä on merkitty niin orjia, vankeja kuin rikollisiakin. Myöhemmin niistä tuli seiloreiden ja murhamiesten symboli ja viesti tiettyihin alakulttuureihin kuulumisesta.

Tatuointien on nähty viestittävän myös poikkeavasta seksuaalisuudesta, erilaisista perversioista tai kantajaansa vaivaavasta psykiatrisesta sairaudesta. Tästä johtuen niiden on ajateltu kuuluvan esimerkiksi vähemmän kehittyneiden tai alistettujen yhteiskuntaryhmien iholle. Vaikka tatuointeihin liittyvät ennakkoluulot kumpuavat niiden menneisyydestä, on vielä 90-luvulla ajateltu, että tatuoinnit korreloivat tiettyjen psykiatristen diagnoosien kanssa.

IDENTITEETTIÄ JA IHAILUA

Nykyään tatuoinnit ovat kantajalleen yhä enemmän identiteetin ja persoonallisuuden ilmentymiä, kertomuksia omasta itsestä ja eletystä elämästä. Ne ovat täynnä muistoja, tärkeitä asioita, minuutta ja toiveita. Ne muistuttavat merkityksellisistä ihmissuhteista, elämän  vastoinkäymisistä sekä henkisyydestä. Tatuoinnista on tullut olennainen osa kantajaansa.

Tatuoinneille on yhtä monta syytä kuin on niiden ottajiakin. Siinä missä tatuoinnit ovat yhdelle ladattu merkityksillä, muistoilla ja muistutuksilla eletystä elämästä, ovat ne jollekin toiselle kauniita kuvia tai kulutuksenkestäviä koruja iholla. Tällöin niiden symbolinen merkitys on vähäinen. Tatuointien merkitystä itselle ei aina täysin hahmoteta, sillä myös puhtaasti esteettisistä syistä ihoon tehdyt kuvat muistuttavat usein tietystä elämänvaiheesta tavalla tai toisella.

Tatuoinnit eivät merkkaa minulle juuri mitään, paitsi ehkä tassunkuvat ovat muistuttamassa koiristani, sitten kun niitä ei enää ole. Joku tatska muistuttaa vaikeista ajoista. Tatuoinnit sopivat minun tyyliini, ei niille sen kummempaa syytä ole.

– Maiju-

Tatuoinneilla voi myös määritellä minuuttaan ja viestittää muille, millainen ihminen on tai mistä aiheista on kiinnostunut. Muisto- ja fanitatuoinnit ovat yleisiä. Niillä osoitetaan kunnioitusta itselle tärkeälle läheiselle tai idolille. Fanitatuointi on ihailun julkinen muoto.

Fanitatuoinnin otin heti kun saavutin täysi-ikäisyyden. Olen ollut 10-vuotiaasta saakka tosi kova Michael Jacksonin fani, ja vanhempieni vastustuksesta huolimatta hankin hänen logonsa nilkkaani. Otin tatuoinnin, koska Jackson on inspiroinut minua niin musiikillaan, filosofiallaan ja hyväntekeväisyydellään paremmaksi ihmiseksi.

– Lilja –

TATUOINTI RITUAALINA JA SYNTYMÄRIITTINÄ

Ihoon tatuoidun kuvan ohella myös tatuoinnin tekeminen voi olla merkityksellistä. Menneinä aikoina tatuoinnin tekeminen on ollut siirtymäriitti, joka on liittynyt itsenäistymiseen, hedelmällisyyteen tai aikuistumiseen. Heimotatuointien avulla yksilö on myös merkitty kuuluvaksi yhteisöönsä. Tatuoinnin rituaalimaisuus elää vahvana edelleen.

Tatuoinnin ottaminen tuntui rituaalilta, jossa olin ylpeä sekä lopputuloksesta että kivun kestämisestä. Tatuointini meritsee osaksi itseilmaisua ja muistuttaa vahvuudesta, yksilöllisyydestä ja vapaudesta tehdä omia valintoja. Kun on ollut mukana suunnittelemassa kuvaa, on sillä itselle entistä enemmän merkitystä.

– Marika-

Tatuoinnin ottamisen rituaalimaisuuteen liittyy myös niiden käyttö itsesuggestion välineenä, jolloin uuden kuvan hakkauttaminen ihoon on kuin fyysinen mantra. Itämaisten lauseiden toistamisen sijaan ihoon tehdään tatuointi, jotta omaa tietoisuudentilaa saadaan muokattua. Kuten tietoisella hymyllä, voi myös tatuoinnilla olla positiivinen vaikutus elämään.

”Tatuoinnit ovat minulle itsesuggestion välineitä. Kun näen peilistä ihooni raastetun, tarkoin pohditun symbolin, muistan, mistä saan ja erityisesti haluan saada kiksini: olen taas askeleen lähempänä sitä, mitä haluan olla. Iho ja sielu hakeutuvat yhteen. Tatuoinnit rakentavat habitusta.”

-Janne –

TATUOIMATON IHO

Myös tatuoimattomuus on monen ihmisen valinta. Koristeeton iho ei kuitenkaan kerro siitä, etteikö ihmisellä olisi menneisyydessään rakkaita ihmisiä, kipeitä elämäntilanteita tai mahtavaa vaihto-oppilasvuotta toisella puolella maailmaa. Itselle tärkeitä asioita ei haluta iholle, sillä tatuointia ei koeta osaksi omaa identiteettiä.

En ottaisi muistotatuointia, koska muistan ilmankin. Ja ehkä identiteettiini kuuluu olla tatuoimaton. Minulle oli selvää rakkaan koirani kuoleman jälkeen, että haluan medaljongin, jossa voin pitää sen karvatupsua, mutta en tatuointia.

– Niina –

Aina tatuoimattomuudelle ei ole mitään konkreettista syytä. Tatuoimattomuus ei myöskään ole välttämättä samalla tavalla valinta kuin tatuoinnin ottaminen.

En ole tatuoinut itseäni, sillä ole kokenut sille tarvetta. Vastaani ei ole myöskään tullut tarpeeksi tärkeää tai hauskaa aihetta. Mutta ehkä saattaisin ottaa tatuoinnin, jos hyvä idea tulisi vastaan.

-Ville –


LÄHTEET:
IHOON ANKKUROITU IDENTITEETTI Henkilökohtaisesti merkityksellisten tatuointien hyödyntäminen yksilöiden identiteettityössä. Johanna Korhonen, Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielma Maaliskuu 2017
TATUOINNIT – KEHOTAITEEN KÄSIKIRJA Vince Hemingson, Readme.fi 200
TATUOITU Juho K. Juntunen WSOY 2004