Espoon Modernin Taiteen Museo EMMA esittelee ensimmäistä kertaa muotisuunnittelua osana näyttelyohjelmistoaan. Muodin ja taiteen rajapinnat kohtaavat näyttelyssä For Fashion’s Sake, missä vaatteen kautta välittyvät erilaiset tarinat ja yhteiskunnalliset kannanotot. Yhteiskuntatieteilijä Marjoannika Nyman tutustui näyttelyyn heinäkuun lopussa.
Teksti: Marjoannika Nyman
Kuvat: Timo Nyman
Vuonna 2008 Sinebrychoffin taidemuseon LE NOTTI ITALIANE – näyttelyssä oli esillä italialaisten muotisuunnittelijoiden luomuksia vuosilta 1950-1990. Siitä seurasi yhdeksän vuoden tauko taidemuseorintamalla muodin esittämisen osalta, jos suomalaisen muotoilun valtakunnallisen erikoismuseon järjestämiä näyttelyitä ei lasketa mukaan.
Tauko päättyi keväällä, kun EMMA päätti ottaa muotisuunnittelun osaksi tämän vuoden näyttelyohjelmistoaan. Tänä kesänä Espoossa onkin ollut mahdollista tutustua muodin ja kuvataiteen välisiä rajapintoja esittelevään näyttelyn For Fashion’s Sake.
Siinä missä New Yorkin Metropolitan-taidemuseon pukuinstituutin useita kymmeniä vuosia järjestetyn näyttelyn avajaistapahtumaan pääsee vain kutsusta ja perusnäyttelyyn 20 euron maksua vastaan, EMMAssa muotiteokset ovat yleisön nähtävillä ilmaiseksi WeeGee – talon aulassa sijaitsevassa näyttelytila Studio Suurosessa.
Muodin vuoksi – näyttely esittelee töitä kolmeltatoista nuorelta pohjoismaalaiselta suunnittelijalta, jotka käyttävät ekologista ja eettistä kestävyyttä arvopohjana työssään. Näyttelytilan edustalla kävijöitä on vastassa feministi Minna Palmqvistin ilmapalloihin ahtautuneet hahmot siroissa valkoisissa keramiikkasaappaissa ja kokeellisen muotitaiteeseen erikoistuneen Justus Kantakosken hopeanhohtoiset tekstiiliteokset.
Hopeinen, kuin nyrkissä rypistetty takki tuo mieleen katumuodissa suositut bomber-takit. Kuin kaupan alennusmyyntihurmioon vaipuneena, haluan hankkia takin itselleni sillä sekunnilla ja se on vaaleanpunaisen vetoketjun syytä. Tämä leikkisä, hauska pieni yksityiskohta takissa ravistelee, koska vaaleanpunainen koetaan värinä kaukana taiteellisuudesta. Kantakoski käyttää sitä nyt kuitenkin rohkeasti työssään sillä riskillä, että hänen työhönsä suhtaudutaan ehkä juuri siksi vähemmän taiteena. Myös Kantakosken yhtenäisestä kankaasta ja samalla kudontatekniikalla valmistettu seinävaate ja farkut herättävät myös kysymyksen taiteen ja muodin erosta – missä menee taideteoksen ja vaatteen raja?
Tutustuin ennakkoon suunnittelijoiden taustoihin ja mieleeni jäi erityisesti Palmqvistin tahdonvoima työskennellä kädet savessa tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta muotitaiteen keinoin. Palmqvistin muotiteos Intimately Social 04.09 edustaa hänen No Body – projektia, jonka tavoitteena on edistää terveellisempää suhtautumista naisen kehoa kohtaan ja vähentää naisten ulkonäköpaineita. Palmqvistin teosten feministinen ote ja sanoma uppoaa. On virkistävää, että muotitaitelija kritisoi sitä, miten naisen keho on jatkuvan tarkastelun kohteena yhteiskunnassa muotikuvista täydellisen vartalon metsästystä tavoitteleviin mediasisältöihin.
Palmqvistin manifesti on yksi tapa rakentaa terveellisempää yhteiskuntaa muistuttamalla, ettei naisten vartaloihin tulisi kohdistaa arvostelua tai odotuksia. Mutta jää arvoitukseksi, olisinko saanut kiinni teosten yhteiskunnallisesti sanomasta ilman ennakkoon tekemääni tutkimusretkeä suunnittelijoiden ajatuksiin töiden takana.
Peremmällä näyttelytilassa tervehtivät näyttelyvieraita muut näyttelyn muotiteokset, joista Marimekollekin vaatteita suunnittelevan Satu Maarasen asu poikkeaa tyyliltään muista. Se on jollain tapaa marimekkomaisin ja maalaukselliset painokuviot muistuttavat kaikista asuista eniten Sinebrychoffin taidegalleriassa esillä olleita italiaisia uniikkipukuja silloin, kun muotia oli esillä edellisen kerran taidemuseossa yhdeksän vuotta sitten.
For Fashion’S Sake – näyttely Emmassa 3.9.2017 asti. Vapaa pääsy.
Lisätiedot: http://emma.museum/forfashionssake
Kirjoittajan reportaasi muodista vaikuttamisen välineenä löytyy täältä.