Erityisherkkyys muuttui yleisesti tuntemattomasta ominaisuudesta kaikkien tuntemaksi trendi-ilmiöksi 2010-luvun alkupuolella Elaine Aaronin kirjojen Erityisherkkä ihminen ja Erityisherkkä lapsi myötä. Teokset nousivat nopeasti myydyimpien tietokirjojen joukkoon ja niitä seurasi lukemattomat lehtiartikkelit, blogit sekä luentosarjat, joissa itsensä erityisherkiksi luokittelevat ihmiset saivat ymmärrystä kokemuksilleen ja oikeutuksen kokemalleen herkkyydelle.
Teksti: Aino Salmi
Kuvitus: Ada Kangas
”Kiinnitän paljon huomiota siihen, mitä muut ajattelee tai tuntee. Tästä seuraa, että koen stressaantuvani helposti. Virikkeellisen päivän jälkeen tarvitsen yleensä enemmän aikaa palautumiseen ja olen tavallista väsyneempi”, teologiaa opiskeleva Pasi kertoo.
”Kun sain siskoltani erityisherkkyydestä kertovan kirjan, koin saavani nimen jo aiemmin havaitsemilleni piirteille”, Pasi jatkaa.
Suomen erityisherkkien yhdistys, HSP Suomen erityisherkät ry, korostaa nettisivuillaan, että erityisherkkyydessä on kyse tieteellisesti tutkitusta synnynnäisestä ominaisuudesta, joka on havaittu ihmisen lisäksi yli sadalla eläinlajilla. Kyseessä ei ole siis ainoastaan media luoma muotidiagnoosi vaan erityisherkkyyttä on esiintynyt aina. Kuitenkin erityisherkkyyteen suhtautuminen ja herkkyyden hyödyntäminen on ollut erilaista eri aikoina ja erilaisissa kulttuureissa.
”Herkkyys ei ole ollut arvostettu ominaisuus, ja moni on sitä hävennyt. On tärkeä sanoa ääneen, että on normaalia olla herkkä ja että on oikeus olla sellainen kuin on”, hyvinvointivalmentaja Elina Akola toteaa Terveyden asialla -sivustolla erityisherkkyyden saamasta suosiosta. Erityisherkkiä arvioidaan olevan noin 15-20% prosenttia väestöstä, mutta mediassa nousseen keskustelun perusteella voisi arvioida että luku olisi suurempikin. Erityisherkkyydeksi tulkitaan helposti myös sellaisia piirteitä, jotka eivät sitä todellisuudessa ole.
”Välillä ärsyynnyin tavasta, jolla erityisherkkyyttä käsiteltiin mediassa. En koe samaistuvani kaikkiin sen piirteisiin ja koen herkkyyden yleisesti olevan jatkumo, jossa en ole ihan siellä herkimmässä päässä”, Pasi toteaa.
Käytännössä erityisherkkyys ilmenee kykynä havaita yksityiskohtia ja vivahteita, kokemisen intensiivisyytenä sekä taipumuksena asioiden monipuoliseen ja syvälliseen käsittelyyn. Erityisherkän ihmisen hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista perusteellisemmin ja syvällisemmin, ja hän reagoi keskimääräistä voimakkaammin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin.
”Olen huomannut, että minun on tärkeää kuunnella tunneviestejäni ja kokemuksiani. Jos en ota niitä todesta, koen tavallaan hylkääväni itseni ja väsyn entistä enemmän”, Pasi kertoo.
”On kuitenkin tärkeää myös saada perspektiiviä omiin tunteisiini. Joskus, kun tulkitsen ihmisten kokevan jollain tietyllä tavalla, niin todellisuudessa projisoinkin vain omia tunteitani heihin. Yritän siksi pitää mielessä, että tunteeni kertovat ensisijaisesti minusta itsestäni.”
Erityisherkkyys voi tehdä elämästä kuormittavaa etenkin silloin, kun sitä ei tarpeeksi osaa huomioida omassa arjessa. Usein esimerkiksi työn, levon sekä sosiaalisten tapahtumien suunnittelu etukäteen voi tehdä omasta arjesta miellyttävämpää ja auttaa huomaamaan kuinka paljon aktiviteetteja voi ottaa ilman että kokee kuormittuvansa niistä.
Herkkyys saa ihmisen usein myös reagoimaan vahvemmin negatiivisiin kokemuksiin. Raskaat elämänkokemukset yhdistettynä erityisherkkyyteen voivatkin altistaa ihmisen masennukselle. On kuitenkin hyvä muistaa, että erityisherkkä ihminen ei automaattisesti ole taipuvainen masennukselle ja muille mielenterveysongelmille. Erityisherkkyys on hyvä erottaa diagnoosia ja hoitoa vaativista mielenterveysongelmista. Esimerkiksi masennuksen oireet eivät todennäköisimmin kerro erityisherkkyydestä, vaan masennuksesta.
Erityisherkät ovat usein luovia, intuitiivisia, pohdiskelevia, empaattisia ja tunnollisia. Toisaalta he kuormittuvat muita helpommin esimerkiksi kiireestä, melusta tai negatiivisesta ilmapiiristä. Jos herkkyyttä ei tunnisteta tai sen ilmaiseminen ei ole hyväksyttyä, erityisherkkä voi kokea itsensä vääränlaiseksi ja joutua tukahduttamaan olennaisia puolia itsestään.
Herkkyyttä tukevassa ympäristössä taas erityisherkkyys voi parantaa itsetunnon ja sosiaalisten taitojen kehitystä. Erityisherkkyyden tunnistamiseen on olemassa suuntaa antavia testejä, mutta usein testejä parempi keino ymmärtää omia piirteitään on puhua niistä muiden ihmisten kanssa. Monet erityisherkät kokevat, että muiden erityisherkkien kohtaaminen parantaa heidän itsetuntemustaan ja syventää näkemystä herkkyydestä voimavarana.
Pasin nimi on muutettu.