Kannunvalajat | Opiskelija on asiantuntija, ei uhka
kannunvalajat,valtiotieteellinen, valtsikka, valtiotieteellinen tiedekunta,kannu
85
post-template-default,single,single-post,postid-85,single-format-standard,do-etfw,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-6.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.3.5,vc_responsive
 

Opiskelija on asiantuntija, ei uhka

15 Dec Opiskelija on asiantuntija, ei uhka

Yliopistouudistus on poistanut valtaa kollegiaalisilta elimiltä myös meidän tiedekunnassamme ja siirtänyt sitä laitosjohtajille ja dekaanille. Opiskelijoiden asema ja vaikutusmahdollisuudet eväti ole läheskään niin itsestään selviä kuin ennen uudistusta. Keskeinen, opiskelijaedustajia huolestuttanut esimerkki tästä on professorien valintaprosessi. Professorien valinnan valmistelu on siirretty erilliselle työryhmälle, johon yliopiston johtosäännön mukaan tulee valita 3-5 professoria, ja “ryhmään voidaan harkinnan mukaan kutsua lisäksi muita jäseniä. Opiskelijoilla ja keskiryhmällä ei siis ole mahdollisuutta automaattisesti osallistua tämän ryhmän työskentelyyn.

Dekaani on tehnyt asiasta päätöksen, jossa hän delegoi professorien valinnan laitosjohtajille. Samassa päätöksessä hän muistuttaa, että valmisteluryhmään muita kuin professorijäseniä valittaessa huomioitaisiin opiskelijaedustus. Käytännössä tämä muistutus ei ole toteutunut tiedekunnassamme, ja useassa oppiaineessa on epäselvää, miten opiskelijoiden edustus huomioidaan. On ollut tapauksia, joissa oppiainevastaavalta ja laitosjohtajalta on tullut ristiriitaista tietoa siitä, oliko oppiainevastaava unohtanut pyytää opiskelijoita mukaan valmisteluryhmään vai laitosjohtaja ollut nimittämättä heitä. Asia on epäselvä, ja nyt valtiotieteelliseen tiedekuntaan tarvitaan selvät käytännöt ja ohjeet, miten asiassa on toimittava. Yksinkertaisuudessaan asia toimii hyvin näin: professorin valinnan tullessa ajankohtaiseksi oppiainevastaava ottaa yhteyttä ainejärjestöön, joka esittää tälle opiskelijaedustajaa ryhmään. Oppiainevastaava esittää ryhmää laitosjohtajalle, joka nimittää sen. Näin yksinkertaista asian luulisi olevan. Vaan eipä ole.

Ottaessamme asian esille tiedekuntaneuvostossa ja muissa yhteyksissä on käynyt ilmi, että osa tiedekuntamme professoreista vastustaa opiskelijoiden mukanaoloa professorien valinnasta päättävissä tai esittävissä elimissä. Näin, vaikka opiskelijat ovat aikaisemminkin olleet edustettuina ko. päätöksiä tekevissä elimissä. Perustelut ovat mitä mielikuvituksellisimpia. Opiskelijoiden ei katsota olevan päteviä arvioimaan hakijoiden tieteellisiä meriittejä. Opiskelijoiden pelätään joutuvan ikävään vaa’ankieliasemaan, mikäli he kannattavat ehdokasta, joka ei tule valituksi ja valituksi tullut professori sitten saa tietää tämän ja antaa opiskelijalle huonoja numeroita. Opiskelijoiden viattomuutta ei haluta tuhota sotkemalla heitä professoreiden keskinäisiin tulehtuneisiin kiistoihin.

Ensimmäiseen väitteeseen voin vastata seuraavasti: valintatyöryhmä on kollegiaalinen elin, jossa päätöksentekijän valintaan vaikuttavat muiden ryhmän jäsenten perustelut. Opiskelija pystyy hyvin kuuntelemaan tieteelliset arvioinnit muilta ryhmän jäseniltä ja ottamaan ne huomioon. Mikäli kaikilta valitsijoilta vaadittaisiin aina samanlainen pätevyys kuin haettavaan tehtävään, opiskelijat eivät voisi olla valitsemassa esimerkiksi dekaania tai rehtoria. Yliopisto on yhteisö, jonka kaikilla jäsenillä tulee olla vaikutusmahdollisuudet kaikkia koskeviin asioihin. Ja mikä olisi oppiaineelle keskeisempi kysymys, kuin professorin valinta? Yliopiston johtosäännön mukaan “professorin tehtävään valittavalta edellytetään tohtorin tutkintoa, korkeatasoista tieteellistä pätevyyttä, kokemusta tieteellisen tutkimuksen johtamisesta, kykyä antaa korkeatasoista tutkimukseen perustuvaa opetusta ja ohjata opinnäytteitä sekä näyttöjä edustamansa tutkimusalan kansainvälisestä yhteistyöstä.” Kuka olisi parempi asiantuntija opetuksen arvioinnissa kuin opiskelija?

Usein opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet kuitataan sillä, että opiskelijat ovat edustettuna opetustaitotoimikunnassa, joka antaa tarvittaessa lausunnon tehtävään hakevan opetustaidosta. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä opetustaitotoimikunnalla ei ole varsinaista esittely- tai päätösvaltaa. Mikään ei takaa, että opetustaidot painavat vaakakupissa yhtä paljon kuin tieteelliset ansiot, mikäli opiskelijat eivät ole edustettuina valintatyöryhmissä.

Kaksi jälkimmäistä perustelua opiskelijoiden suojelemisesta ovat holhousta, jota emme tarvitse. Opiskelijat ovat aikuisia ihmisiä, eivätkä kaipaa suojelua, jonka perusteella heiltä viedään vaikutusmahdollisuudet asioihin. Miltä kuulostaisi esimerkiksi sellainen perustelu, että naisille ei tule antaa äänioikeutta, koska heidän aviomiehensä saattavat suuttua sen käytöstä ja lyödä heitä? On melko hätkähdyttävää, että valtiotieteellisessä tiedekunnassa, vallan tutkimisen korkeakoulussa, käytetään tällaisia opiskelijoiden ajattelukykyä aliarvioivia perusteluita. Samalla perustelut murentavat myös professorien arvovaltaa opiskelijoiden silmissä.

Yllä olevat perustelut toimivatkin oikeastaan päin vastoin, kuin miksi ne on tarkoitettu. Mikäli professorit todella eivät osaisi toimia asiallisesti, toisi opiskelijoiden läsnäolo raikkaita ja ulkopuolisia tuulahduksia. Opiskelijat voisivat näyttää positiivista esimerkkiä valintaryhmässä, jossa esiintyy tulehtuneita välejä professorien kesken. Tiedekunnassamme on myös menettelyjä, joiden avulla opiskelija voi pyytää suoritustensa uudelleenarviointia.

On kummallista, että yhden opiskelijan läsnäolo professorin valintaa valmistelevassa työryhmässä herättää professorikunnassa tällaista kuohuntaa. Mitä itse olen huomannut, yleensä opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteistyö on hedelmällistä ja lämminhenkistä, jossa molemmat oppivat toinen toisiltaan ja kunnioittavat toistensa osaamista. Tekisi mieli lainata ylioppilaskuntamme muutama vuosi sitten lanseeraamaa slogania: “Opiskelija on asiantuntija, ei uhka.”

Aura Kostiainen