Siihen aikaan antoi presidentti Niinistö käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava uudet eduskuntavaalit. Nämä vaalit olivat vuoden toiset ja tapahtuivat Tiitisen ollessa vielä eduskunnan pääsihteerinä. Kaikki menivät äänestämään vaaleissa, kukin omaan äänestyspaikkaansa.
Niin myös Juha lähti Uudeltamaalta, Sipoon kunnasta ja meni äänestämistä varten Pohjois-Pohjanmaalle, Kempeleen kuntaan, sillä hän oli kirjoilla Oulun vaalipiirissä. Hän lähti sinne yhdessä hallituskollegansa Alexanderin kanssa, joka suunnitteli vielä uutta budjettia. Heidän siellä ollessaan tuli laskelmien julkistamisen aika, ja Alexander esitteli budjettinsa, hieman muunnellun esikoisensa. Hän mapitti budjetin ja pani sen motellin hyllyyn, koska heille ei ollut tilaa turvapaikanhakijoiden täyttämässä Sipilän talossa.
Sillä seudulla oli opiskelijoita yöllä ulkona juhlimassa pikkujouluja. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi valtiovarainministeriön kansliapäällikkö, ja ministeriön kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi opiskelijat, mutta kansliapäällikkö sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Kempeleen kunnassa syntynyt pelastaja. Se on uusi budjetti. Tämä on merkkinä teille: te löydätte laskelmat, jotka ovat kansiossa hyllyssä.” Ja samalla hetkellä oli kansliapäällikön ympärillä suuri ministeriön virkamiesten joukko, joka ylisti valtion varoja sanoen: ”Valtion kassan on kunnia politiikassa, maan päällä rauha ihmisillä, joita se rakastaa.”
Kun virkamiehet olivat menneet takaisin ministeriöön, opiskelijat sanoivat toisilleen: ”Nyt Kempeleeseen! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen minkä valtiovarainministeriö meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Alexanderin ja Juhan ja budjetin, joka oli hyllyssä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli budjetista sanottu. Kaikki, jotka kuulivat opiskelijoiden sanat, olivat ihmeissään. Mutta Alexander kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkiskeli sitä.
Opiskelijat palasivat kiittäen ja ylistäen valtiovarainministeriötä siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
* * * * *
Tämä on viimeinen lehteni Tutkaimen päätoimittajana. Haluan kiittää lehteä taittanutta Henniä, toimitussihteereitä Nellaa, Kristiinaa, Saaraa, Oonaa ja Eliasta sekä kaikkia vuoden aikana lehden tekemiseen eri tavoin osallistuneita henkilöitä. Valtsikassa osataan! Erityiskiitos kuuluu teille lukijoille: kiitos, kun olette kommentoineet, haastaneet, kehuneet ja kritisoineet. Myös se on perivaltsikalainen taito, jota ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Rauhallista, rentouttavaa, valkeaa, maistuvaa ja onnellista joulua sekä mieletöntä uutta vuotta 2016!
teksti: Joonas Lehtonen