Olipa kerran ura: Rakkaudesta elokuviin

Kuka?

Nimi: Jutta Sarhimaa (Dilemma)

Ikä: 29

Valtsikassa: 2005-2012

Tällä hetkellä: Nyt.fi:n toimittaja ja HS:n elokuvakriitikko

Perhe: Avopuoliso

Harrastukset: hiphop-tanssi, lenkkeily, kuntosali

 


 

 

”Lukion jälkeen minulla oli kaksi ajatusta siitä, mitä haluaisin tehdä: yhtäältä halusin kriitikoksi ja toisaalta halusin tehdä asioita, joilla on yhteiskunnallista merkitystä. Sain päähäni, että valtsika olisi oikea paikka ja löysin käytännöllisen filosofian. Minua kiinnosti myös toimittaminen, mutta senaikainen esimieheni Etelä-Saimaa –lehden toimituksessa sanoi, että kannattaa mennä opiskelemaan sitä, mikä eniten kiinnostaa – senkin jälkeen voi alkaa toimittajaksi.

Johdanto- ja peruskurssit menivät  lievässä lukiolaiskuplassa fuksiryhmän yleisten mielipiteiden kanssa. Lähdin mukaan ainejärjestötoimintaan ja kävin vaihdossa. Edinburghin yliopistossa menin elokuvakerhoon ja aloin kirjoittaa ylioppilaslehteen englanniksi. Olin opiskellut elokuvatutkimusta ja tein siitä pitkän sivuaineen. Kamppailin tämän kanssa pitkään: pitäisikö tehdä työelämässä arvostettu sivuaine, kuten viestintä? Lopulta luin lisäksi lyhyen sivuaineen taidehistoriaa.

Päätin, että elokuvia rakastan ja niiden parissa haluan tehdä töitä. Pääsin silloiselle Lehtikuva-kuvatoimistolle kesätöihin kuvatoimittajaksi. Gradukeväänä sain osa-aikatöitä Helsingin Sanomista, puristin gradun kasaan ja työskentelin myös seuraavana kesänä kuvatoimittajana. Tein koko ajan enemmän elokuvakriitikon hommia freelancer-pohjalta. Haluan edelleen välittää tietoa ja innostusta elokuvasta muille sekä pyrkiä ymmärtämään sitä. Elokuva on uskomattomin taide, jonka ihminen on saanut aikaan. Siinä yhdistyy kaikki kulttuuri kuvataiteista musiikkiin.

Molemmissa työnkuvissani näkyy todella isosti oma ajattelun työkalupakki, joka koostuu filosofian ja yhteiskuntatieteiden opiskelusta. Hyvä puoli filosofian opiskelussa onkin se, että vaikka työelämässä pitää olla joustava, samalla vaaditaan kykyä kriittiseen ja analyyttiseen ajatteluun. On etu, ettei hyväksy sattumanvaraista ajattelua tai mutu-tuntumalta tehtyjä olkinukkeja. Tähän kaikki valtsikalaiset pystyvät. Heillä on kyky pysähtyä ja astua askel taaksepäin, erotella ja analysoida asiat nopeasti omille paikoilleen.

Sanoisin urasuunnitelmistaan epävarmalle valtsikalaiselle, että opiskele ja tee asioita täysillä yliopistossa. Yritä yhdistää opinnoissa asioita, joista olet jo kiinnostunut ja asioita, joista voisit kiinnostua. Älä hylkää intohimojasi, vaan koeta löytää tapoja, joilla pääsisit toteuttamaan niitä. Ellei selkeää intohimoa ole, kokeile rohkeasti. Älä jää junnaamaan johdantokurssien avantoihin vaan syvenny – niin pääset löytämään asioita, joista voi tulla elämäntyö.”

 

Teksti: Sofia Blanco Sequeiros