Teksti: Joel Lindqvist
Suomen Ylioppilaskuntien Liiton (SYL) liittokokouksessa eri neuvotteluryhmien haastatteluissa on tapana kysyä hallitusehdokkailta, miten he sijoittavat itsensä poliittiselle nelikentälle, jossa akseleina ovat vasemmisto-oikeisto sekä liberaali-konservatiivi. Osallistuessani liittariin ensimmäistä kertaa vuonna 2015 ymmärsin hyvin, että ehdokkailta kysytään heidän sijoittumistaan vasemmisto-oikeisto-akselilla: sehän on merkittävästi ihmisiä jakava tekijä. Mutta toista akselia en lainkaan tajunnut: miksi ihmeessä ehdokkailta kysytään, ovatko he liberaaleja vai konservatiiveja? Eikö se nyt ole päivänselvää, että käytännössä jokainen nuori, opiskelija, ja etenkin nuori opiskelija on arvoiltaan liberaali?
Kun yritetään luonnehtia valtsikaa, sitä kutsutaan yleensä punavihreän kuplan syvimmäksi onkaloksi. Valtsikalaiset ovat järjestään arvoiltaan punavihreitä, ja tämä luo merkittävän vastakkainasettelun verrattaessa mihin tahansa viiteryhmään.
Minä puolestani väitän, ettei tämä pidä paikkansa. Valtsikalainen kupla ei ole punavihreä, vaan se on liberaali – siis liberaalikupla. Vasemmisto-oikeisto-akseli voi hyvinkin määritellä keskeisiä jakolinjoja valtsikan sisällä, mutta kun verrataan valtsikaa kokonaisuutena ulkomaailmaan, olennainen eriyttävä tekijä on liberaali maailmankatsomus.
Toki on hyvä muistaa, että elämme ikään kuin usean liberaalin kuplan sisällä: länsimainen sivilisaatio erotuksena muusta maailmasta, liberaali Eurooppa erotuksena muista länsimaista, Pohjoismaat erotuksena konservatiivisemmasta Keski- ja Etelä-Euroopasta, kaupunkialueet erotuksena maaseudusta. Vielä Helsingin sisäisessä erottelussa olemme opiskelijoita ja verrattain nuoria, siis itsessään hyvin vahvan liberaalikuplan väkevin konsentraatio.
Tässä kohtaa voisi perustellusti kysyä: mitä sitten? Olkoon kupla punavihreä, liberaali tai mitä ikinä, mitä merkitystä sillä on?
Vuoden 2016 länsimaisen politiikan kaksi merkittävintä äänestystulosta, ja samalla yllätystä, olivat brexit sekä Trumpin nousu Yhdysvaltain presidentiksi. Jotkut ovat yrittäneet selittää tätä eliitin suhmurointina, toiset köyhien kapinana. Mielestäni tämän tyyppiset oikeisto-vasemmisto-akselille asettuvat selitysmallit jäävät auttamatta vajaiksi, kun yritämme ymmärtää näitä tapahtumia. Etenkin Trumpin kaltaisen misogynistin nouseminen maailman vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa ymmärtää omassa kuplassamme. Se, mikä meiltä jää huomaamatta, on se, että meille itsestäänselvyyksinä näyttäytyvät liberaaliin maailmaankuvaan kuuluvat asiat saivat aikaan valtavan protestiaallon. Yhdysvaltojen maaseudun väki oli kyllästynyt globalisaatioon, liberaaliin maahanmuuttopolitiikkaan ja työpaikkojen katoamiseen markkinatalouden lainalaisuuksien johdosta – siis liberalismin peruskauraan.
Yhteiskunnan ymmärtäjinä meidän valtsikalaisten on mielestäni äärimmäisen tärkeää tunnistaa oikein ne kuplat, joissa me elämme, jotta emme korjaa ryhmäajattelumme aiheuttamaa hajataittoa tyystin väärään suuntaan.