Suomiräpin vaikuttavat tekijät

Suomiräppärit peilaavat musiikissaan sekä itseään että ympäröivää yhteiskuntaa. Kolme heistä pohtii, voiko räpillä vaikuttaa.


Thube Hefner: “Kritiikkiräppi ei ole marginaalikamaa”

Tuomas Pietikäisellä riittää aliaksia. Gasellit-yhtyeen räppäri tunnetaan myös Thube Hefnerinä tai DJ Ibusalina. Lisänimi Hefner tulee siitä, että velour-takkiin pukeutunut Pietikäinen muistutti kaverin silmissä playboy-paroni Hugh Hefneriä. Ibusal taas jäi elämään siitä, kun Pietikäinen napsi kosteana iltana särkylääkkeitä darraansa.

Talous- ja sosiaalihistoriaa opiskelevan Pietikäisen taiteilijanimet saattavat olla kevyitä, mutta mies tietää, mistä puhuu. Hän kertoo, että Suomessa ryhdyttiin aluksi työstämään huumorin varjolla. Varsinainen “ryppyotsainen” räppi löi leiville vasta 2000-luvun taitteessa.

“Räpin laajennuttua omaksi musiikkilohkokseen yhteiskuntakriittinen räppi on jäänyt ikään kuin kuriositeetiksi kaiken muun sekaan. Genre on pirstaloitunut”, Pietikäinen sanoo. Hän kuitenkin tarkentaa, että kritiikkiräppi ei ole marginaalikamaa. Sen voi todeta esimerkiksi Palefacen levyjen levikistä. Myös raja sen välillä, mikä on kantaaottavaa musiikkia ja mikä ei, on hämärä. Melkein kaikessa räpissä on Pietikäisen mukaan kriittistä sanomaa. Yhteiskunnallinen räppi ei kata enää koko genreä, vaan ainoastaan osan siitä.

Räppi on hankalasti määriteltävä kokonaisuus. Siinä missä räpin ensiaskelia on aiemmin ehkä epitomisoinut jokin tietty vivahde, nykyisin tyylisuunnat elävät rinta rinnan.

“Se on heterogeeninen paletti. Dxxxa D on räppiä, Cheek on räppiä, ja kaikki mitä siihen väliin kuuluu”, Pietikäinen toteaa.

Räppäämään Pietikäinen lähti omien sanojensa mukaan siksi, että palo musiikkiin oli kova, mutta viulutunneille hän ei suostunut. Levyjen kuuntelusta oli lyhyt matka auttavaan freestyle-rypistelyyn. Musiikissa hän halusi keskittyä oman stoorin kertomiseen, ei niinkään tietoiseen vaikuttamiseen.

Gasellien osalta Pietikäinen toteaa, että heillä oli alusta pitäen lähtökohtana tehdä musiikkia omista kokemuksista. Henkilökohtainen kuva maailmasta on itseisarvoista kritiikkiä monisävyisempi. ”Oon aina tykännyt siitä, kun joku kertoo musiikissaan omasta elämästään, omista kokemuksistaan ja omista fiiliksistään. Kuulija voi itse tehdä johtopäätökset”, Pietikäinen toteaa.

“En oo ikinä välittänyt siitä, että lyriikoissa otetaan semmonen saarnamiehen rooli.”

Tämä pätee elämässä muutenkin. Esimerkiksi journalisti ei kerro kolumnissa lukijoilleen, mikä yhteiskunnassa mättää, vaan integroi sen vaikuttavalla tavalla esimerkiksi henkilökuviin.

Pietikäisen mukaan retoriset tehokeinot, kuten kärjistäminen, kuuluvat räppiin. Ihmisten mielenkiinnon herättäminen on tärkeää, koska muussa tapauksessa kukaan ei kuuntele. Tehokeinot tuovat myös räppärin omia motiiveja esiin.

Mitä musiikin yhteiskunnalliseen puoleen tulee, toisten ihmisten ja luonnon kaltoinkohtelu ovat Tuomas Pietikäiselle erityisiä yhteiskunnallisia ongelmia. Ihmisten lyhytnäköisyys ottaa niin sanotusti aivoon, mutta sen muuttaminen vaikuttaa mahdottomalta. Kyse on niin inklusiivisesta ihmisluonteen perustekijästä.

“Meidän pitäisi aktiivisemmin yrittää asettua jonkun toisen pöksyihin. Ihmisten huono kohtelu tekee hallaa tällä hetkellä, luonnon laiminlyöminen aiheuttaa ikävyyksiä tulevaisuudessa. Päähän potkiminen myös periytyy”, Pietikäinen pohtii.

“Eurooppa voi huonosti ja lieveilmiöt näkyvät lähellä. Tällöin positiivinen kehitys kauempana ei helposti kantaudu tänne.”

Toivottomuuden tunne on välistä kovin vahva, mutta Pietikäinen ei halua sortua kyynisyyteen. Valtiotieteilijällä ei ole oikeastaan varaa siihen. Luottamus tulevien sukupolvien avarampaan perspektiiviin on kova.

Thube Hefner alias Dj Ibusal

Oikea nimi: Tuomas Pentikäinen

Ikä: 26

Siviiliammatti: muusikko/opiskelija

Koulutus: valtiotieteiden opiskelija

Voimaeläin: miekkavalas tai kotka


pyhalehma
Pyhä Lehmä: “Pienen ihmisen ongelmat ovat tärkeitä”

Räpistä kiinnostuneet tietävät Karoliina Niskasesta ainakin pari asiaa. Hänet tunnetaan nimellä ”Pyhä Lehmä”, hän on nainen joka räppää, ja hänen musiikkinsa erottuu massasta. Hänen kenties suosituimmassa kappaleessaan, ”Hullun lehmän tauti” kuuluu taustalla lehmän ääntelyä ja viittauksia löytyy niin poliitikkoihin kuin ebolaan.

“Joskus biisissä haluaa antaa äänen niille jotka eivät yleensä ääneen pääse. Välillä taas haluaa tehdä jonkun todella yhteiskunnallisen biisin ja suoraan papattaa jostain asiasta, joka on perseestä”, Niskanen sanoo.

Hänelle musiikki on merkittävä vaikutuskanava, joka yhdistää ihmisiä kieleen katsomatta.

“Räpin avulla pystyy vaikuttamaan sanojen kautta, mutta myös sen tunteen ja energian avulla, joita sävelet ja soundit kenessäkin aiheuttavat.”

Niskanen räppää soolona, mutta muodostaa myös veljensä Kajon kanssa Yhdentekevää-yhtyeen.  

“Teimme pikkuveljeni kanssa paljon räppiä jo ala-asteiässä. Rytmi ja kirjoittaminen ovat aina olleet minulle tärkeitä, ja silloin tajusin, että ne voi yhdistää”, Niskanen sanoo.

Räppi oli aluksi harrastus, kunnes kolme vuotta sitten Niskasen veli pyysi tätä mukaan räppäämään keikalleen.

“Kavereiden kanssa keksimme vitsillä nimen Pyhä Lehmä. Tajusin, että olin aina halunnut tehdä tätä, mutta olin epäillyt, pystynkö tekemään uskottavaa räppiä, koska olen tyttö. Nykyään en näe sitä minkäänlaisena esteenä”, Niskanen kertoo.

Räppärin sydäntä lähellä ovat esimerkiksi ympäristöasiat, joista hänen mielestään puhutaan aivan liian vähän. Lisäksi hän kyseenalaistaa hallituksen viimeaikaiset pienituloisiin kohdistuvat leikkaukset. Muutenkin pienen ihmisen ongelmat ovat hänelle tärkeitä.

“Minulle vaikuttaminen on joko sitä, että kerron miten jokin asia mielestäni on, tai sitä, että saan jonkin tunteen heräämään kuulijassa”, Niskanen pohtii.

“Tällä hetkellä läheinen aihe on yksinäiset ja syrjäytyneisyys, mihin olen halunnut vaikuttaa ja olen hakeutunut vapaaehtoistyöhön. Yksinäisiä ja syrjäytyneitä on Suomessakin paljon ja määrä kasvaa koko ajan. Haluaisin olla edes jotenkin avuksi”, Niskanen toteaa.

Haasteita siis riittää. Mutta onko Suomiräpissä tabuja? Niskanen pitää kysymystä vaikeana.

– Homous. Se ei jotenkin sovi räppikulttuuriin, enkä tiedä Suomessa yhtään miespuolista homoräppäriä. Homo onkin battle-rapissa yleinen haukkumasana, hän päätyy vastaamaan.

Kun seuraa räpin kehittymistä Suomessa, saattaa tuntua siltä, että kevyistä aiheista kertova bileräppi on ottanut vallan. Cheekin kaltaiset räppärit täyttävät katsomot ja saavat fanilaumat kannoilleen.

“On valitettavaa, että mainstream-räppi Suomessa on yleensä juuri bileräppiä”, Niskanen harmittelee. Hänen mukaansa Suomessa on kuitenkin räpin alkuajoista asti tehty sekä yhteiskunnallista että viihteellistä räppiä.

“Ensimmäiset tunnetuimat levyt olivat huumoripitoisia, kuten esimerkiksi Nikke T:n ja Raptorin tuotanto. Ehkä ensimmäisiä yhteiskunnallisempia räp-levyjä Suomessa oli Avaimen Punainen tiili, joka oli myös ensimmäinen minua todella puhutellut levy”, Niskanen muistelee.

Niskasen mielestä moni räppäri on onnistunut saamaan ihmisiä puolelleen. Esimerkiksi hän mainitsee Palefacen tuotannon:

– Paleface tekee yhteiskunnallista musiikkia ja hän on todella perehtynyt asioihin. Hän on aktivisti, joka toimii hyvien asioiden puolesta.

Pyhä Lehmä

Oikea nimi: Karoliina Niskanen

Ikä: 28

Siviiliammatti: näyttelijä

Koulutus: Teatteritaiteen maisteri

Voimaeläin: pöllö


dxxxad
Dxxxa-D: “Huumori on ase kaikkea paskaa vastaan”

Dxxxa-D:n musiikkia voisi luonnehtia pikemminkin sanataiteeksi kuin perinteiseksi räpiksi, mutta hip hop–kulttuuri siinä on silti vahvasti läsnä. ”Hip hopiin kuuluu tiettyjä periaatteita, siihen ei kuulu kaupallisuus vaan omaehtoinen tekeminen, tasa-arvon tavoittelu, rasismin vastaisuus, suoruus sekä yhteiskunnallinen kritiikki”, hän muotoilee.

”Räp-kulttuuriin liittyy myös battle-meininki, kielellä briljeeraaminen ja MC-läppä, joka on herjausta ja hauskanpitoa aiheesta kuin aiheesta”, Dxxxa-D kertoo. Hänellekin huumori on tärkeä elementti sanoittamisessa: ”Huumori on ase kaikkea paskaa vastaan. Huumoriin liittyy tietty vakavuus ja syvempi näkemys elämää kohtaan, elämä on helpompi sietää kun nauraa. Räppiin kuuluu tietynlainen provosointi. Huonon maun viljely on hauskaa ja porvarillisen maun loukkaaminen on yks juttu mitä tulee tehtyä”, hän tarkentaa.

Suomenkielinen räp on suhteellisen nuori ilmiö. Dxxxa-D:n mukaan oleellista ei ole miettiä sitä, kuka oli ensimmäinen räp-artisti tai kuka ensimmäisenä ehti levynsä julkaista. Sen sijaan merkittävää suomalaisen räpin alkuvaiheissa 90-luvulla oli yhteisö, joka syntyi samanhenkisten ihmisten ollessa saman asia äärellä. ”Räppiä alettiin tehdä alusta alkaen korkealla profiililla, biisit olivat alusta asti kantaaottavia ja yhteiskunnallisia”, hän toteaa.

Sittemmin suomi-räp on monipuolistunut ja valloittanut radiokanavien soittolistat. Räpin ja pop-musiikin suhde on Dxxxa-D:n mukaan muuttunut: hän puhuu räpin populaarista ulottuvuudesta, jossa räppiä käytetään pop-musiikin muotona. Sillä ei hänen mielestään ole hip hopin periaatteiden kanssa enää mitään tekemistä.

”Valtavirtaräpin agenda on kääriä fyrkkaa. Yhteiskunnallisia asioita välittävän räpin tarkoitusperäisyyttä voisi kuvailla yhteiskunnalliseksi realismiksi”, Dxxxa-D vertaa ja jatkaa: ”Suomessa on hyvä räppiskene, ei musiikin muut genret käsittele yhteiskunnallisia asioita yhtä suorasti kuin räppi. Räpin hieno juttu on rehellisyys, mitään ei tarvitse peitellä.”

Dxxxa-D yrittää musiikillaan edustaa sitä, ettei itseään tai hyvää elämää rahalla löydä. Räppärin taiteen yhtenä päämääränä on antaa kuulijoille uusia ajatuksia ja näkökulmia sanomalla asioita yllättävällä tavalla. On kuitenkin vaikea arvioida, vaikuttavatko lyriikat kuulijoiden ajatuksiin: ”Mietin usein pelastanko jo pelastettuja, eli henkilöitä joiden maailmankuva on jo sellainen, että mun musiikki vaan tukee sitä”, hän pohtii. Vaikuttavuudesta puhuttaessa esiin nousee räppärin oma kokemus: ”Ainakin omaan hyvinvointiin taiteen tekeminen vaikuttaa”, Dxxxa-D kertoo.

Dxxxa-D nostaa vakuuttaviksi suomiräppäreiksi Asan, Palefacen ja Julma H:n, jotka ovat vasemmistohenkisinä räppäreinä päässeet pitkälle. ”Sääli, että nykyään pitää olla vasemmistolainen puhuakseen tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja tulonjaosta. Niiden pitäisi olla kaikkien ihmisten agendalla”, Dxxxa-D toteaa.

Yhteiskunnallisista ongelmista keskustellessa Dxxxa-D kritisoi vallalla olevaa talouspolitiikkaa: ”Käsitys hyvästä elämästä hukkuu markkinamölyn alle, kun puhutaan että Suomen kilpailukykyä pitäisi kohentaa jollain tuottavuusloikalla ja tätä tuputetaan ikään kuin olisi jokaisen kansalaisen asia huolehtia kilpailukyvystä. Ei ihmisen tarkoitus ole olla työrobotti, joka kerryttää työnantajansa pussia. Elämä on itseisarvo.”

Dxxxa-D

Oikea nimi: ei julkisuudessa

Ikä: 44

Siviiliammatti: taiteilija

Koulutus: Limingan taidekoulu, Lapin yliopiston mediatieteen laitos

Voimaeläin: lokki, älykäs ja röyhkeä


Teksti: Teppo Lindfors, Roosa Savo ja Pinja Ylioja
Kuvat: Onni Szeto ja Oona Pohjolainen