Mitä tapahtuu, kun politiikan, maailmanpolitiikan ja sosiologian opiskelija testaavat poliittisia lautapelejä? Tutkaimen tiimi selvitti. Pelit valittiin monialaisesti mittaamaan sekä tietoa että strategiataitoa. Arviointiperusteina ovat pelin ulkonäkö, omaksuttavuus, vaikeusaste ja poliittinen realistisuus.
Pelien tiedot:
Hei, me pelataan ulkopolitiikkaa!
Julkaisuvuosi: 2009
Pelaajia: 2-6
Ikäsuositus: 12+
Pelin kesto: 45 minuuttia
Diplomacy
Julkaisuvuosi: 1959
Pelaajia: 2-7
Ikäsuositus: 15+
Pelin kesto: vaihtelee
Pelaajien lyhenteet:
Vilma, Maailmanpolitiikan tutkimus (MAP)
Rasmus, Politiikan tutkimus (POT)
Sari, Sosiologia (SOS)
Avustavina pelaajina toimivat kauppatieteiden ja tekniikan ylioppilas Markkanen sekä metsätieteiden ylioppilaat Piesala ja Piesala.
1. Hei, me pelataan ulkopolitiikkaa!
Yleiskuvaus: Ulkopolitiikan Trivial Pursuit, testaa ulkopoliittista nippelitietoa useissa eri kategorioissa. Näitä ovat muun muassa ulkopolitiikan merkkihenkilöt, konfliktit sekä Eurooppa ja EU. Voittaja on se, joka vastaa ensin oikein jokaisen kategorian kohdalla kysyttyyn kysymykseen ja kerää siten ensimmäisenä itselleen eriväriset pelimerkit.
Mielipiteet:
Vilma, MAP: Helppo omaksua, jos osaa pelata Trival Pursuitia. Kysymysten vaikeusasteet vaihtelivat suuresti Adolf Hitlerin kuolintavasta Puolan suurimpaan järvialueeseen, oli paljon tuurista kiinni mikä sieltä tuli. Myös paljon kysymyksiä jenkkien presidenteistä, jos haluat pelata varman päälle vastaa aina ”Clinton”.
Rasmus, POL: Peliä ei kannata ottaa liian vakavasti, koska kysymykset ovat todella epätasaisia ja vaikeimmat kysymykset saattavat kasautua epäonnisille pelaajille toisten kahmiessa itselleen pelimerkkejä. Hauska peli, kunhan seuran valitsee huolella, sillä Yhdysvaltojen presidenttien yksityiselämää ja vuosilukuja huonommin tunteva saattaa kyllästyä ja kadota pelipöydän äärestä aika äkkiä.
Sari, SOS: Hauskaa oppimista! Göran Therbornin Maailma – Aloittelijan opas pääsykoekirjasta oli jonkin verran hyötyä vuosilukujen ja poliittisten johtajien hahmottamisessa. Tämä oli toinen kerta, kun pelasin tätä ja sen ansiosta on muistissa Alexander Stubbin koulutus ja SWAPO, joka ei ole Ruotsin salapoliisi.
Suositus:
Matalan kynnyksen peli kevyisiin illanviettoihin, sopii turpo-faneille,
poliittisen historian opiskelijoille (paljon vuosilukuja!) sekä maantieteilijöille. Ei suosi politiikan akateemisten teorioiden ystäviä.
2. Diplomacy
Yleiskuvaus: Maailmansotien hengessä toteutettu strategiapeli, jonka päämääränä on vallata Eurooppa omalla valtiolla. Pelivaihtoehtoina kaikki maailmansotien suurmahdit eli Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Venäjä, Itävalta-Unkari, Italia ja Turkki. Siirrot tehdään paperille kirjoittamalla ja paljastetaan yhtä aikaa. Liittoumia, selkäänpuukotuksia, kaksoisagentteja… huhupuheiden mukaan John F. Kennedyn ja Henry Kissingerin lempipeli. Voittaja on se, joka valtaa ensin Euroopan tai saa muut luovuttamaan oman ylivoimansa edessä.
Mielipiteet:
Vilma, MAP: Ensivaikutelmana todella monimutkaisen oloinen, paljon käsittämätöntä koodihöttöä. Onneksi vaikutelma osoittautui vääräksi, sillä pelin perimmäinen logiikka on yksinkertainen: Tarvitaan kaksi sotilasyksikköä päihittämään yksi, yksi vastaan yksi taas päätyy tasapeliin ilman että mitään tapahtuu. Pelissä parasta oli, että se saa sympatisoimaan itse kunkin Euroopan valtion asemaa vähän paremmin oikeissa sodissa. Itse pelasin Itävalta-Unkarina, ja kyllä on pakko sanoa että liittoutuminen Saksan kanssa on ainoa vaihtoehto, jos haluaa selvitä hengissä Venäjän ja Turkin yhteishyökkäyksestä!
Rasmus, POL: Sveitsi on tiellä! Tässä peli, joka vaatii oikeaa pelisilmää eikä vain vuosilukubriljeerausta. Säännöt ovat tiukat ja niiden omaksumiseen menee jonkin aikaa, mutta se ehdottomasti kannattaa. Oletko aina ajatellut, että jos olisit ollut Saksan keisari, sota ei olisi jymähtänyt juoksuhautoihin? Nyt sinulla on tilaisuus todistaa se epäuskoisille ystävillesi, jotka eivät välttämättä ole ystäviäsi enää kauaa kolmannen selkäänpuukotuksesi jälkeen.
Sari, SOS: Peli tuskin jää lyhyeksi, sillä nappula katoaa lopullisesti vain saamalla se ikään kuin shakkimattiin. Uusia nappuloita taas syntyy ”rakentamisen” aikana valtaamiesi tai tyhjillään jätettyjen keskuksiesi mukana. Kannattaa siis laajentua!
Suositus:
Pitkiin mökkiviikonloppuihin, sillä tähän peliin ei yksi ilta riitä. Taktikoinnin vuoksi sopii kenties parhaiten poliittisille broilereille: kenet pettää ja kenen kanssa liittoutua? Suhmuroinnilla, törkeillä taktiikoilla ja oveluudella voittaa, moraalilla kenties ei.
Teksti: Rasmus Rantonen, Sari Kivijärvi, Vilma Maukonen
Kuva: Vilma Maukonen