Kannunvalajat | Tutkain testasi kakkosoluet
kannunvalajat, valtiotieteellinen, valtsikka, valtsika, valtiotieteellinen tiedekunta, kannu, kannunvalajat ry
667
post-template-default,single,single-post,postid-667,single-format-standard,do-etfw,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-6.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.3.5,vc_responsive
 

Tutkain testasi kakkosoluet

29 maalis Tutkain testasi kakkosoluet

Vaikka keskustan vaalivoitto lähestyy, ei kannata huolestua. Tutkain testasi kakkosoluet jo vuonna 2012 ja selvitti, voisiko kakkonen olla ykkönen. Verrokkina käytettiin opiskelijoiden lempijuomaa, lämmintä A. Le Coqia.

Juttu on julkaistu alun perin Tutkaimen numerossa 4/2012.

Keskiolutta laimeampi ns. kakkosolut on tullut tutuksi monelle Ruotsiin risteilleelle keinona elpyä edellisillan rasituksista matkalla kohti paluuillan uusia pettymyksiä. Tutkain päätti selvittää kelpaisiko tämä Pohjanlahden itäpuolellakin vähitellen yleistyvä vain 3,5 prosenttinen mallastuote myös opiskelijan janojuomaksi.

Kakkonen kiihottaa ainakin internetissä. Facebookin oluen ystävien perustama ”Kansa ei kaipaa kakkosolutta” -ryhmä on parissa vuodessa kerännyt liki kolmetuhatta tykkääjää. Sen vastapelurina nettisodassa toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, joka pääjohtajansa Pekka Puskan johdolla kampanjoi miedomman oluen puolesta. Tämä on jo tuottanut tulosta, sillä panimoista Hartwall ja Olvi ovat luoneet kakkosen ystäville keskiolutta miedommat Lahden Sininen ja Sven Tuuva -oluet.

Testiryhmämme makuhermoissa testatut kakkoset yllättivät positiivisesti. Molemmat saivat lähes poikkeuksetta paremmat arvosanat kuin verrokkina käytetty tyypillinen opiskelijan juoma olut; virosta rahdattu taskulämmin A. Le Coq IV.

Voittajaksi valikoitui tiukassa kokonaiskilpailussa Lahden Sininen, vaikka Sven Tuuva keräsikin raikkautensa ansiosta muutamalta testaajalta enemmän pisteitä. Vaikka lämmin A. Le Coq ei makunsa puolesta pärjännyt kakkosille, on sen valttina kuitenkin korkea alkoholiprosentti. Joissain opiskelutapahtumissa kun saatetaan poikkeuksellisesti harjoittaa humalahakuista juomista.

Oluen ollessa mietoa, tarvitaan avuksi viinaa. Testattaessa oluita sekä viinan jälkeen että viinaan sekoitettuna, alkoivat erot kaikkien oluiden välillä kaveta. Varsinkin loppua kohden alunperin jääkylmien kakkosten lämmetessä, ja testiryhmän humalatilan noustessa erot tasoittuivat merkittävästi. Jopa lämmin A. Le Coq alkoi tuiskeessa maistua siedettävältä tutussa ympäristössä Uudella ylioppilastalolla sitsilaulun jälkeen nautittuna.

Lopputuloksena raati oli yksimielinen siitä, että tarpeen vaatiessa humalatila on saavutettavissa (ja saavutettiin) kakkosellakin. Emme kuitenkaan tyytyneet pelkkään omaan arvioomme, vaan jalkauduimme varsinaisen vertailun jälkeen tässä vaiheessa jo kovin huonelämpöisen Sven Tuuvan kanssa Uudella juhlineiden humanistien pariin. Näillä olikin hyvin kirjavia mielipiteitä.

– Kuin lämmin ummehtunut kesäpäivä ja pelto jota korjataan, yleistä kirjallisuustiedettä opiskeleva Hanna Raatikainen totesi suorastaan runollisesti.

Pääsääntöisesti testikierroksellamme aavistuksenomaisessa humalatilassa olleet uhrit pitivät olutta laimeana, keskinkertaisena ja potkuttomana. Toisaalta myös haastateltavan kokemuksellakin näytti olevan merkitystä opiskelijan kyvylle saada kakkonen uppoamaan.

– Vetistä mutta ok. Ihan dokattava, olen juonut huonompiakin, opiskelija-aktiivina koko tien aina Suomen ylioppilaskuntien liittoon asti kulkenut Juha Töyrylä totesi haastattelukierroksemme lopuksi.

Ehkäpä kokemus on valttia myös kakkosasioissa?

 

Teksti: Miran Hamidulla

Kuva: Mikko Virta