Pääaineen vaihtajat
Mitä tapahtuu, kun valtsikalaisen opiskelijan ja oppiaineen välinen rakkaus syystä tai toisesta sammuu? Vai oliko sitä alunperinkään olemassa?
Jossain vaiheessa opintoja osa valtsikalaisista huomaa, ettei aikoinaan suuren luku-urakan takana ollut pääaine osoittautunutkaan oikeaksi valinnaksi. Osalle oman pääaineen helpompi pääsykoe oli alkujaankin vain välietappi matkalla tiedekunnan suosituimpiin aineisiin.
Opintoasiainpäällikkö Tuula Hakkolan mukaan tiedekunta pyrkii tarjoamaan opiskelijoilleen mahdollisuuden pääaineen vaihtoon, mikäli nämä eivät koe nykyistä pääainettaan omakseen.
- Taktikointia helpomman sisäänpääsyn avulla emme kuitenkaan hyväksy.
Moniin aineisiin on kuitenkin enemmän tulijoita kuin lähtijöitä, mistä koituu ongelmia. Tällaisiksi aineiksi Hakkola luettelee viestinnän, sosiaalipsykologian ja maailmanpolitiikan.
- Näihin aineisiin voidaan ottaa vain, jos on lähtijöitä. Vaatimus ei kuitenkaan ole täysin ehdoton. Vaihdon onnistuminen riippuu myös opintotilanteesta.
Pitkälle edenneet ja hyvin suoritetut opinnot ovat avaimia pääaineenvaihdon onnistumiselle, sillä vaihtopaikat täytetään opiskelijoiden paremmuusjärjestyksessä. Vaihtopäätökset suoritetaan dekaanin toimesta, mutta yleensä päätöksiä tehdessä kuullaan myös oppiaineista vastaavia professoreja.
Samalla, kun osaan aineista ei voida ottaa kaikkia halukkaita, ovat tilasto- ja taloustieteen kaltaiset aineet tilastojen mukaan suosittuja hylkäyksen kohteita. Tiedekunnassa onkin pohdittu ovatko näiden aineiden sisäänottomäärät tarpeettoman suuret.
- Päätöksiä ei kuitenkaan ole tehty, Hakkola tähdentää.
Jussi Nuortimolla oli vaihto mielessä jo sisäänpäästessään tilastotieteeseen, vaikka matematiikka ja tilastot olivat lähellä sydäntä. Lopulta uudeksi pääaineeksi valikoitui poliittinen historia.
Tilastojen kautta valtsikalaiseksi
Kuudennen vuoden valtsikalainen Jussi Nuortimo oli yrittänyt tiedekuntaan jo aiemmin, kun hän päätti hakea samanaikaisesti sosiaalipsykologiaan ja tilastotieteeseen.
- Kummassakin pääsykokeessa oli samat sisällöt tilasto-osuuksissa. Ajattelin, että välivuosien jälkeen olisi kiva päästä edes jonnekin, joten hain varmuuden vuoksi myös tilastoon.
Tilastoon päästyään Nuortimolla oli kuitenkin jo vaihto mielessä siitä huolimatta, että hän piti sekä matematiikasta että tilastoista.
- Se oli minulle liian menetelmätiede, vaikka teenkin siitä sivuaineeni. Valtiotieteet ylipäätänsä kuitenkin kiinnostivat. Oli silti selvää, ettei tilasto ole se aine, josta tulen valmistumaan.
Työt, toiminta HYY:n hallituksessa sekä kaverin kanssa perustettu firma hidastivat kuitenkin uuden pääaineen löytämistä, ja vaihtoon vaadittavien opintopistemäärien keräämistä. Lopulta Nuortimo päätyi poliittiseen historiaan.
- Historiallinen lähestymistapa on minulle ylipäätään läheinen. Myös laajat mahdollisuudet tehdä erilaisin metodein tutkimusta tuntuivat sillä hetkellä luontevimmalta ja kiinnostavimmalta näkökulmalta.
Päätöstään Nuortimo ei ole katunut. Jälkikäteen hän on kuitenkin tullut pohtineeksi, että kandin tekeminen tilastosta ja vaihto vasta maisterivaiheessa olisi saattanut olla helpompi ratkaisu.
- Ilman vaihtoa olisin tehnyt opinnot ehkä tasaisemmin. Nyt olen suorittanut yhden vuoden aikana kaikki kandivaiheen seminaarikurssit.
Nuortimon omasta fuksikerrasta huomattavan moni oli hänen tavoin kiinnostunut psykologiasta.
- Osa näistä pääsi lopulta psykaan. Jotkut myös jäivät pysyvästi tilastoon, Nuortimo muistelee.
Pyrkimys psykologiaan, joskin käyttäytymistieteellisen puolelle, johti myös tämän vuoden fuksin, Anni Nelimarkan tilastotieteeseen. Häntä tilastot ja varsinkin valtsikalaisuus ovat kuitenkin alkaneet viehättää siinä määrin, ettei matka ehkä jatkukaan alkuperäiseen kohteeseen.
- Näyttää kuitenkin siltä, että ottaisin sosiaalipsykologian sivuaineekseni. Kuka tietää, vaikka siitä joskus tulisi pääaineeni, Nelimarkka toteaa.
Anna Järvelä vietti toisen kerran fuksisyksyn vaihdettuaan pääaineen filosofiasta yhteiskuntapolitiikkaan. Kuvassa hän on Stigman fuksina Kannu Gamesissa loppukesästä 2010.
Lukiovuosien suosikista pettymykseksi
Filosofia oli viidettä vuotta opiskelevalle Anna Järvelälle suosikkiaine jo lukiossa, eikä hän juuri muita vaihtoehtoja miettinyt hakiessaan yliopistoon.
- Halusin nimenomaan valtsikaan enkä humanistiseen, ja valtsikassa käytännöllinen filosofia oli paras vaihtoehto.
Pääaineen sisältö osoittautui kuitenkin pettymykseksi hyvin pian. Vähitellen toiminta Kannunvalajissa ja muu valtsikalaisuus alkoi kiinnostaa opiskelua enemmän.
- Opinnoissa oli liikaa teoreettista filosofiaa, josta en ollut kiinnostunut. Itseäni kiinnostavaa yhteiskunta- ja moraalifilosofiaa oli puolestaan liian vähän.
Järvelä kokee, ettei olisi valmistunut koskaan valtsikasta ilman vaihtoa johdantokurssin kautta löytämäänsä yhteiskuntapolitiikkaan. Myös entisen pääaineen henkilökunnasta jäi välinpitämätön kuva.
- Siellä opiskelijoista ei välitetty. Opiskelu oli päämäärätöntä ajelehtimista. Sosiaalitieteissä sen sijaan opiskelijoiden eteenpäinmenosta huolehditaan.
Järvelä pääsi myös hyvin sisälle uuden pääaineensa sosiaaliseen elämään. Hän lähti mukaan yhteiskuntapolitiikan fuksisyksyn rientoihin tutustuen tätä kautta uusiin opiskelijatovereihinsa.
- Minulla oli myös jonkin verran kontakteja aineeseen Kannunvalajien kautta. Fuksitouhusta oli kuitenkin hyötyä.
Pääaineenvaihto ilman uutta pääsykoetta on Järvelän mielestä paras ja oikeudenmukaisin ratkaisu, mikäli vanha pääaine osoittautuu pettymykseksi.
- Miksi pitäisi pyrkiä uudestaan, jos olen kerran päässyt jo sisään. Olen kuitenkin yhä sama ihminen ja varustettu samoilla kyvyillä, hän pohtii lopuksi.
Talous- ja sosiaalihistoriasta viestintään vaihtanut Jere Hyppönen kokee itsensä edelleen enemmän yhisläiseksi kuin medialaiseksi, mutta ennen kaikkea valtsikalaiseksi.
Opintopistejahti johti vaihtoon
Parin välivuoden jälkeen Jere Hyppönen luki kuvauksia eri aineista miettien minne haluaisi opiskelemaan. Hän oli aiemmin miettinyt opiskeluvalintojaan lähinnä rahanteon kannalta. Lopulta hän kuitenkin valitsi itseään oikeasti kiinnostavan aineen, talous- ja sosiaalihistorian.
- Siinä yhdistyivät kaksi lukiovuosien suosikkiani, historia ja yhteiskuntaoppi.
Laaja-alaisessa aineessa kaikki osa-alueet, kuten esimerkiksi piikojen historia, eivät kuitenkaan aina kiinnostaneet Hyppöstä.
- Perusopinnoissa oli silloin runsaasti vähemmän kiinnostavia kirjatenttejä. Lisäksi koin, että minua eniten kiinnostava taloushistoria oli jyrättynä muiden historian osa-alueiden toimesta.
Hyppönen olisikin kaivannut enemmän valinnaisuutta opintojen sisältöön. Hän ei silti miettinyt pääaineenvaihtoa mennessään viestinnän johdantokurssille.
- Muistaakseni menin sinne lähinnä kokeilemaan ja kasvattamaan opintopistemäärääni.
Kurssia vetänyt professori Leif Åberg jätti kuitenkin viestinnästä aineena fiiliksen, jonka perusteella se oli käsittämättömän mielenkiintoista. Hyppönen alkoikin miettiä ainetta pitkäksi sivuaineekseen.
- Lopulta huomasin käyväni enemmän viestinnän kuin tason kursseilla. Se herätti ajatuksen vaihdosta.
Samalla mieleen alkoivat hiipiä jälleen myös vanhat rahantekoon liittyvät ajatukset.
- Pohdin aineiden tarjoamia työelämän hyötyjä, ja niissä kokonaishyödyt olivat viestinnän puolella.
Päätöstä tehdessään nyt jo neljännelle vuodelle edennyt Hyppönen oli toisen vuoden opiskelija, joka oli edennyt vanhassa aineessaan jo lähelle kandin tekemistä. Myös viestinnän opinnot oli jo viety siihen pisteeseen, ettei kandiin ollut enää pitkä matka.
- Vaihto ei hidastanut valmistumistani ollenkaan.
Vanhan pääaineen opinnot eivät kuitenkaan menneet Hyppöseltä hukkaan, vaan niistä koitui muutakin hyötyä kuin suoritetuista kursseista muodostunut pitkä sivuaine.
- Tasossa opetettiin etsimään tietoa hyvin. Monessa aineessa tarvitaan historian tutkimistaitoa. Siitä on ollut hyötyä myöhemminkin.
Yhteiskuntahistorian oppiaineista Hyppönen jäi kaipaamaan myös hyvää yhisläistä yhteishenkeä. Viestinnässä hän onkin keskittynyt enemmän opiskeluun kokiessaan itsensä yhä enemmän yhisläiseksi tai laajemmassa mittakaavassa ajateltuna valtsikalaiseksi.
- Viestinnässä oli periaatteessa ihan positiivinen vastaanotto. Silti tuli fiilis, että jengi oli klikkiytynyt jo fuksivuonna ja touhuun oli hankalampi tulla enää messiin. Käytännön esteitä asialle ei kuitenkaan ollut, vaan vika oli enemmänkin pääni sisällä.
Hyppönen näkee pääaineen vaihdon olleen helpompi vaihtotapa kuin uuteen pääsykokeeseen osallistuminen.
- Vaihtoon vaadittavia hyviä arvosanoja tehdessä kova työ jakautuu tasaisemmin kuin pääsykoeurakassa, hän arvioi.
Vähän informaatiota
Kaikki haastatellut vaihtajat toivat jollain tapaan esiin mielipiteen, jonka perusteella tiedekunnan pääaineiden sisällöstä ennen sisäänpääsyä jakama tieto ei ole ollut täysin riittävää. Tämä lieneekin ollut osasyy monelle vaihdolle, vaikkei vaihtaminen valtiotieteellisen sisällä olekaan niin yleistä kuin muissa tiedekunnissa.
Myös itse vaihtoprosessista tiedekunnan informaatio rajautuu yhteen sivuun kotisivuilla sekä kerran vuodessa matalalla profiililla avautuvaan vaihtolomakkeeseen. Silti haastatelluista vain Järvelä turvautui vaihtoa tehdessään aktiivisesti henkilökunnan apuun. Muut luottivat sen sijaan kaverikontakteihin tai omaan selvittelytyöhönsä.
Opintoasianpäällikkö Hakkola myöntääkin, ettei tiedekunta halua mainostaa vaihtomahdollisuutta mitenkään erityisen näkyvästi.
- Mitään virallista linjaa asian suhteen ei silti ole, hän kuitenkin korostaa.
Teksti: Miran Hamidulla, kuvat: Mikko Virta, kuvitus: Teemu Perhiö
