Kannunvalajat | Ulos kuplasta
kannunvalajat,valtiotieteellinen, valtsikka, valtiotieteellinen tiedekunta,kannu
1379
post-template-default,single,single-post,postid-1379,single-format-standard,do-etfw,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-6.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.3.5,vc_responsive
 

Ulos kuplasta

24 Oct Ulos kuplasta

Valtsikalaiset ovat tunnettuja kriittisistä näkemyksistään. Tutkain kutsui heistä kolme haastamaan oman maailmankuvansa ja väittelemään yhteiskunnallisista aiheista muiden tiedekuntien opiskelijoiden kanssa.


”On ihme oletus, etteivät ihmiset kestäisi onnetonta loppua”

Viestinnän opiskelija Juho Valta ja Aalto-yliopiston elokuvakoulun käsikirjoittajaopiskelija Taimi Nevaluoma keskustelivat elokuvaan liittyvistä väitteistä.

Elokuvakriitikoilla on liikaa valtaa.

Taimi: Jos puhutaan siitä kenellä on valtaa, niin levittäjällä. Ja vallalla on näkemys, että elokuvan pitää olla hauska kokemus ja sillä pitää olla onnellinen loppu että ihmiset tulee ja käyttää rahaa siihen. Pienemmille elokuville, joille annetaan vähemmän näytöspaikkoja ja joilla on vähemmän rahaa markkinointiin, ei synny puskaradioefektiä ja se elokuva kuolee saman tien. Tilanne on umpikujassa.
Juho: Joistain elokuvista näkee, että onnellinen loppu on päälle liimattu. On ihme oletus, etteivät ihmiset kestäisi onnetonta loppua, miksi tällainen normi on edes syntynyt?
T: Se ei ole tekijöistä lähtöisin, se on selvää. En yleensä lue elokuvakritiikkejä, en tule niistä hullua hurskaammaksi. Mun on vaikea suhtautua kriitikoihin, se riippuu siitä miten ne suhtautuvat mun tuotokseen.
J: Suomen valtavirtamediassa ei ole elokuvakriitikoita vaan tuotearvostelijoita. Arvostelu, onko elokuva hyvä vai ei, on väärä tapa lähestyä teosta, kun pitäisi käydä älykästä keskustelua sen yhteiskunnallisesta sisällöstä. Kritiikin luonteen pitäisi muuttua Suomessa. Se on nykyään kaavamaista; pari kappaletta juonta, mietitään näyttelijäsuorituksia ja lätkäistään keinotekoinen arvosana perään. Se ei tuo elokuvakulttuurille mitään.
T: Taiteellisen keskustelun tila Suomessa on köyhä, sitä ei ole eikä sille ole kanavia. Ihmisillä on ihmeellinen vimma kohdella kaikkea elämässä markkinatalouden logiikalla.

Tuotesijoittelu elokuvissa on välttämätön paha.

J: Suomalaisessa elokuvatuotannossa näyttää siltä, että rahoitus riippuu siitä ja vastaan kapinoiminen tuntuu entistä vaikeammalta.
T: Oon sitä mieltä, että ota nyt vaan ne rahat ja laita se Laitilan Kukko -tölkki jonnekin.
J: Ehkä tuotesijoittelu voi olla taiteellinen mahdollisuus. Tuotesijoittelun voisi elokuvassa asettaa naurunalaiseksi, tehdä siitä läpinäkyvää ja kertoa katsojille kuinka heitä yritetään manipuloida kuluttamaan tuotteita elokuvan puitteissa.
T: Mä en usko mainontaan, mutta tiedän että se toimii joihinkin. Köyhänä opiskelijana en näe, että tuotesijoittelu vaikuttaisi mun ostopäätöksiin. En vastusta tuotesijoittelua, se on tekijöille väistämätöntä.
J: Representaatiot kuitenkin koko ajan tuo mainonnallista viestiä. Vaikka olisi kuinka mainontakriittinen, väitän että jollain tasolla se vaikuttaa silti.
T: Sillon kun oot kuluttaja, että sulla on rahaa, niin silloin varmasti vaikuttaakin.
J: Silti, ihmisille muodostuu unelmia että pääsisi kuluttamaan tiettyjä brändejä.
T: Köyhyyshän on kurjaa vaan silloin kun et halua olla köyhä.

Suomalainen elokuvakulttuuri…

J: On horrostilassa, hirveän vähän tapaa elokuvaintoilijoita. Nyt on Rakkautta ja Anarkiaa –festari ja ihmisiä saadaan elokuvateattereihin, mutta miten saataisi kiinnostus kestämään vuoden ympäri?
T: Koulussa on innostuneita ja osaavia elokuvantekijöitä, mutta miten he pääsisivät hommiin, on toinen kysymys. Meillä on hyvä lähtökohta, kun löytyy koulutusta, sivistyneisyyttä, käsillä oleva arkisto ja hyvä elokuvafestarikulttuuri. Miten suomalaisista saisi elokuvakansaa, on koulutuspoliittinen kysymys.
J: Elokuvaa ei pidetä vakavana taidemuotona ja koulutuksessa pitäisi tuoda esiin, että elokuva on yhtä vakava taidemuoto kuin kirjallisuus tai teatteri.
T: Kulttuurin rahoitusta pitäisi lisätä ja rohkaista ajatteluun, kuinka tuottoisa elokuva loppujen lopuksi on, se työllistää ihmisiä ja pyörittää alihankkijoita. Hallituksessa ei ole ketään joka ottaisi kuuleviin korviinsa tällaista, mutta lisää rahaa toimiville teollisuuksille kuten suomalaiselle elokuvateollisuudelle.


uskontokuvitus

”Politiikassa ei voi vedota Raamattuun”

Teologian opiskelija Atte Isoaho ja poliittisen historian opiskelija Karla Malm pohtivat uskonnon roolia yhteiskunnassa.

Uskonto ja politiikka pitäisi erottaa toisistaan.

Atte: Teologin näkökulmasta se on luterilaisuuden perusidea, Lutherilla oli erikseen maallinen ja hengellinen valta. Mutta en usko että se lopulta on mahdollista. Uskonto on juurtunut niin syvälle kulttuuriin ja politiikkaan ympäri maailmaa.
Karla: Tuskin se Suomessakaan on täysin mahdollista. Politiikkaa tehdään ideologian pohjalta ja jos uskonto on se ideologia, niin siltä pohjalta rakentaa myös arvoja. Mutta argumentit pitäisi erottaa siitä. Mun mielestä politiikassa ei voi vedota Raamattuun, koska miksi se koskisi uskonnottomia tai toiseen uskontoon kuuluvia?
A: Jotkut poliittiset keskusteluthan ovat aika uskonnollisia, vaikka se, että saako hoitohenkilökunta jättää abortin tekemättä vakaumuksen perusteella. Tai Niinistöltä on arvovalinta toivottaa presidentin uudenvuodenpuheessa Jumalan siunausta.
K: Ei se mua kirkkoon kuulumattomana hirveästi häiritse, mutta koen kuitenkin vähän ongelmallisena kenelle siinä halutaan viestiä ja ketä se rajaa pois.
A: Suomessa valtaosa kuuluu kuitenkin monoteistisiin uskontoihin eli uskoo siihen, että on yksi jumala. Tavallaan se toivotus koskettaa kaikkia heitä. Toki ongelmaksi jää, että miten muut mieltää sen.

Kirkko on ajastaan jäljessä.

A: Jos miettii onko kirkolla vaikka somekanavia, niin siinä kirkko on mun mielestä hyvin messissä. Mutta jos tällä tarkoitetaan nimenomaan kirkon oppia liittyen esimerkiksi homoseksuaalisuuteen ja naispappeuteen, niin siinä on ehkä vähän jäljessä.
K: Joo vaikka kirkossakin on ollut ääniä, joiden mukaan nämä homo- ja muut kohuillat eivät edusta kirkon linjaa, toivoisin kuitenkin vielä selkeämpää kannanottoa siitä, ettei syrjintä käy.
A: Haluaisin nähdä tasa-arvon myös kirkossa, mutta eikö papeille voisi antaa myös omantunnonvapauden. Jos ei vaikka halua vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja niin sitten ei vihki, eikä siitä tarvitse nostaa numeroa. Kirkolliskokouksessa osallistujien keski-ikä on kumminkin jotain 70 vuotta, niin siinä voisi heittää palloa nuorille, että lähtisivät itse kehittämään kirkkoa sisältäpäin.
K: Mutta on aika korkea kynnys lähteä sinne jos ei koe oloaan tervetulleeksi. Nyt turvapaikanhakijoiden tilanteeseen kirkko on kuitenkin reagoinut mun mielestä hyvin lähimmäisenrakkauden viestillä.
A: Se on saanut paljon huomiota, mutta kirkosta on kyllä saanut tosi pitkään velkaneuvontaa ja muuta apua riippumatta siitä kuulutko kirkkoon vai et. Kirkon oppi on kuitenkin päälle 2000 vuotta vanha ja se on muuttunut paljon lyhyessä ajassa, ja kehittyy uusien sukupolvien myötä varmasti jatkossakin.

Uskonnosta on tullut populaarikulttuuria.

K: Itse vierastan kyllä sitä, että vanhoillinen paketti myydään trendikkäässä kääreessä. Kiinnostavampaa on kuitenkin mitä ne sisällöt on.
A: Tapahtumien luonne on ehkä muuttunut ihmisläheisemmäksi, mutta kyllä sanoma on siellä edelleen. Enemmän mun mielestä joistain Lähi-idän ja Aasian uskonnoista on tullut kulutustavaraa. Jengi käy joogaretriiteillä tai ostaa kotiin Buddha-patsaita, mutta ei välttämättä tiedosta kastijärjestelmää tai muita ongelmia mitä niissä uskonnoissa on taustalla.

Maailma olisi parempi paikka ilman uskontoja.

A: En usko, ihminen tarvitsee jotain suurempaa johon voi uskoa ja luottaa.
K: Ihmisillä on joo tarve uskoa johonkin itseään suurempaan, mutta juuri se on myös potentiaalisesti vaarallista, jos sen nimissä aletaan uhrata muita arvoja. En silti oikein usko tähän. Onhan uskonnon nimissä saatu hirveitä asioita aikaan, mutta sama koskee monia muitakin ideologioita.
A: Neuvostoliitossa tai Maon Kiinassahan uskonto korvautui aika pitkälti kommunismin ”suuriin johtajiin” kohdistuneella henkilökultilla. Maailma ilman uskontoja on aika mahdoton ajatus.


talousvaittely
”Ihmiset eivät tee mitään, jolleivät saa siitä itsekin jotain”

Kauppatieteiden opiskelija Kadir Kumral ja sosiologian opiskelija Joonas Pitkänen kohtasivat väittelyssä Suomen talouden pelastavista resepteistä.

Suomen talous pelastuu tiukalla talouskurilla ja leikkauksilla.

Kadir: Se on nyt laastarina, kun tänne tarvittaisiin jotain fiksuja duuneja. Lisää velkaa ei kuitenkaan kehtaa ottaa, koska se tuottaa hirveän taakan seuraaville sukupolville. Innovaatioilla tämä saadaan nousuun.
Joonas: Ei leikkaukset kohenna tätä tilannetta. Varsinkin koulutuksesta leikatessa Suomen kilpailukyky ja työvoima vaan heikkenee.
K: Ei velan ottamista voi kuitenkaan loputtomasti jatkaa.
J: Ei Suomen velkataso ole niin korkea moniin muihin maihin verrattuna.
K: Suomessa on tulossa eläkepommi, jonne pitää myöskin jättää velkalippuja, koska maahanmuutto on täällä vielä aika pientä.

Johtajien tuloja ei tule leikata, jotta he pystyisivät tekemään työtään motivoituneina.

J: Nykyisen elämäntavan oire on se, että pitää olla rahallinen palkkio. Uskon kuitenkin, että suuri osa johtajista on vastuullisia ja haluaa tehdä töitä muutenkin kuin rahasta. Johtajien palkkoja voisi leikata, koska ne ovat järjettömän suuria.
K: Johtajien palkat muodostuu kilpailusta. Jos firma päättää maksavansa johtajille x määrän palkkaa niin miksi ne ei saisi tehdä niin? Tarvitaan taloudelliset insentiivit, että huippuosaajat saadaan houkuteltua Suomeen. Muuten meillä on edessä paha aivovuoto.
J: Onko sillä eroa saako kuukaudessa 8000€ vai 10000€ kun ne on jo niin suuria summia?
K: Jos firmat on valmiita maksamaan sen verran niin se on niiden oma asia.

Suomalaisten itsekkyys on talouskasvun este.

K: Kun ihmiset ei tyydy siihen mitä on, kaikki saadaan myös kasvamaan ja kehittymään.
J: Mun näkökulmasta ihminen ei ole lähtökohtaisesti itsekäs vaan yhdessä tekevä, joka pyrkii luonnostaan isomman joukon hyvinvointiin.
K: Ei ihmiset yleensä tee mitään jolleivät saa siitä itsekin jotain. Siksi se, että nykyään pyritään jatkuvasti kehittymään, toimii.
J: En nää sitä noin. Itselleen saaminen on paljon muutakin kuin materiaalista hyvinvointia, kuten sosiaalista pääomaa. Nykyinen itsekkyydellä pyörivä järjestelmä on osasyy miksi ollaan tällaisessa tilanteessa ja vastaavat kriisit tulee jatkumaan niin kauan kuin meillä on tällainen järjestelmä.

Yhteiskuntasopimus oli alusta lähtien tuomittu epäonnistumaan.

K: On yksimielisyys siitä, että jotain pitää tehdä, mutta kukaan ei halua luopua mistään. Kyllä jonkun on jostain luovuttava jos tässä halutaan jonnekin päästä.
J: Onhan ay-liikkeenkin päässä muutettavaa, mutta työntekijöillä pitää olla mahdollisuus järjestäytyä ja saada työehtosopimukset.
K: Itse kannatan joustavampia työmarkkinoita. Mitä enemmän saadaan joustoa, sitä enemmän saadaan porukkaa töihin edes jotenkin. Täällä systeemi kusee pahiten niitä jotka haluaisivat työtä mutta eivät sitä saa, koska eivät pääse hyötymään työntekijöiden eduista.
J: Mutta ei sekään auta, jos huonon työsopimuksen takia joutuu tekemään useampaa työtä.
K: On se silti parempi kuin olla työttömänä.

Suomen talous saadaan kuntoon…

J: Tasa-arvolla, tulonjaolla…
K: Koulutuksella, innovaatioilla ja rakenteellisilla uudistuksilla.
J: Joo, voisin lisätä ton viimeisen myös itselleni.


Teksti: Anna Raeste, Oona Riitala ja Pinja Ylioja
Kuva: Oona Riitala
Kuvitus: Sari Kivijärvi ja Joonas Lehtonen