Juttu on julkaistu alun perin Tutkaimen numerossa 3/2013.
Juokseminen on muuten takapuolikeskeinen laji. Naisilla on yleensä selvemmin levenevä takapuoli ja se on juoksushortseissa tai trikoissa varsin mukavaa katseltavaa.
Näin sanailee yhteiskuntapolitiikan professori emeritus J.P. Roos kirjassaan Maratonmiehen elämä (Helsinki 1995).
Luin sen keväällä. Voin suositella.
Minusta naisten kanssa on myös erittäin mukava juosta, juuri koska juokseminen on fyysistä toimintaa suhteellisen vähissä vaatteissa ja koska juoksevat naiset ovat usein varsin viehättäviä (ja älykkäitä).
Roos olisi varmasti mielellään juossut viime keväänä valtsikan kympillä. Voi sitä tiukkojen juoksutrikoiden muotoilemien, hyvin treenattujen takapuolien määrää. Ihan sydän pamppaili siellä joukon hännillä. Enkä nyt tarkoita sitä juoksun rasituksen aiheuttamaa pamppailua.
Niinpä.
Voin vain hartaasti toivoa, että myös ensi keväänä järjestetään vastaavaa urheilutoimintaa. Nyt talouden laahatessa juoksu kun on muutenkin hyvä ja halpa keino pitää omasta kehosta huolta. Juoksun muista hyvistä puolista puhumattakaan.
Kun lisäksi mukana on tietty kilpailullinen elementti niin ei ole kovin kaukana myöskään ajatus suoranaisesta sukupuolisesta pelistä. Ainakin itselleni tulevat sellaiset ajatukset joskus mieleen, kun esimerkiksi maratonilla juoksen samaa tahtia jonkun todella viehättävän näköisen hyväkuntoisen naisen kanssa. Ei olisi yhtään hassumpi ajatus poiketa välillä juoksureitiltä johonkin metsikköön …
Milloin se juoksukerho alkaa? Minä ainakin tulen sinne.
Tulen tietenkin. Koska aivan liian harvoin pääsee sellaisista näkymistä tiedekunnan käytävillä nauttimaan. Punavihreän aatteen ja feminismin pilaamat opiskelijatyttösemme kun eivät osaa pukeutua hyvin, eivätkä varsinkaan seksikkäästi. Katsoisivat mallia Kauppiksesta. Sitä varten meillä on joustava opinto-oikeus.
Ja Unisport. Sielläkin saa läskin liikkeelle. Kunhan vain saisi läskin ensin sinne.
Lihavat ihmiset voivat olla vaatteet päällä ihan mukavia ja kivoja seuraihmisiä, mutta alastomina he kuuluvat toiseen historialliseen ajanjaksoon, jossa lihavuus oli jotenkin positiivinen asia. Nyt lihava vartalo joka on täynnä pieniä poimuja, jossa läskimakkarat vyöryvät yli äyräittensä, ei juuri kestä kriittistä katsetta.
Kriittinen katse. Sehän on melkein sama kuin kriittinen ajattelu. Siitähän me valtsikalaiset olemme tunnettuja.
Eikö niin?
Olisiko aika suunnata se kriittinen ajattelukin sinne omaan perseeseen Foucault’n jälkistrukturalismin sijaan.
Nyt se läski istumalihas liikkeelle. En halua nähdä ensi vuoden kympillä yhtään jamaikalaista pikajuoksijaa.
Ei niin, että olisin niitä keväällä nähnyt.
Varmistelen vain.
Ettei vain kukaan erehdy luulemaan strong ist the new skinnyn tarkoittavan sellaisen leipäuunin levyisen ghettobootyn kasvattamista.
Hyvä.
On aika tehdä valtsikasta takapuolitiedekunta.
Teksti: Irstain