Vuosi sitten marraskuussa pyörittelin mielessäni ajatusta oman tiedekuntajärjestömme, Kannunvalajat ry:n, hallitukseen hakemisesta. Koska olin vasta aloittanut valtsikassa, päätin samalla ottaa selvää mihin tässä ollaankaan hakeutumassa. Luettuani Kannun strategiaa ja sääntöjä en löytänyt mitään merkintöjä valtakunnallisesta yhteistyöstä yhteiskuntatieteilijöiden välillä. Petyin, sillä tiesin esimerkiksi kauppislaisten kavereideni sitsaavan ja tutustuvan toisiinsa jatkuvasti yli yliopistorajojen. Päätin hakea Kannuun yksi selkeä tavoite mielessäni: juuri tällaisen yhteistyön aloittaminen – ja nyt se on toteutumassa.
Kannunvalajien hallituksessa oli pyöritelty tätä ajatusta jo vuonna 2014, joten idea itsessään ei ollut uusi. Nyt, Kannun 70. juhlavuoden kunniaksi, päätimme toteuttaa pitkään keskustelussa pyörineen idean. Me, allekirjoittanut ja Rosa Smolander, perustimme keväällä opiskelijoistamme koostuvan tiimin, joka käynnisti tapahtuman järjestämisen. Otimme yhteyttä ammattiliittoomme, sillä Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry on järjestänyt alallamme toimiville Yhteiskuntatieteilijäpäiviä jo vuosien ajan. Hyppäsimme yhteistyöhön liiton kanssa, lisäsimme heidän tapahtumaansa opiskelijavetoisemman osuuden ja teimme tapahtumasta ensimmäistä kertaa kaksipäiväisen.
Itseisarvona tapahtumalla on mielestämme nimenomaan yhteistyö kaikkien Suomessa toimivien yhteiskuntatieteellisten ainejärjestöjen välillä. Saimme heistä suurimman osan innostumaan ideasta jo keväällä, ja monien järjestöjen yhteyshenkilöt olivatkin odotelleet jo vuosia vastaavanlaista yhteistyötä.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että myös itseluottamuksemme omasta tutkinnostamme vaatii kipeästi nostatusta. Tutkintomme on generalistinen, mikä on ehdottomasti vahvuus muuttuvassa nyky-yhteiskunnassa. Rehellisesti sanottuna se ei kuitenkaan aina tunnu siltä – ei esimerkiksi silloin kun vertaa valtsikalaisen työllistymistä oikkariin tai kauppikseen. Ystävälleni todettiin suuressa rekrytointitapahtumassa viime talvena seuraavasti: ”yhteiskuntatieteilijöille meillä ei ole tarvetta”, ja kehotti kääntymään Kelan ständin puoleen. Muita hän ei osannut suositella, vaikka messuilla oli tuolloin paikalla yli 90 näytteilleasettajaa. Yksi loistava keino nostattaa sekä omaa luottamustamme tutkintoamme kohtaan että imagoamme työmarkkinoilla on valtakunnallisen yhteistyön aloittaminen. Lopetetaan nöyristely ja ollaan yhdessä ylpeitä yhteiskuntatieteellisyydestämme!
Teemana tänä vuonna yhteiskuntatieteilijäpäivillä on paikkamme yhteiskunnassa – aloitamme siis kunnianhimoisesti. Pureudumme kysymyksiin yhteiskuntateiteilijöiden tarpeellisuudesta työn- ja tieteentekijöinä tässä yhteiskunnassa. Ketkä tähän kysymykseen osaavat vastata, jos emme me itse? Ohjelman tarkemman sisällön voit nähdä tapahtuman viralliselta Facebook-sivulta. Nähdään yhtispäivillä!
Teksti: Juuli Hilska