Kansalaisyhteiskunnan vastaisku

Heinäkuun 9. päivänä vuonna 2005 palestiinalainen kansalaisyhteiskunta esitti kutsun Israelin vastaiseen boikottiin Etelä-Afrikan anti-apartheid boikottikampanjan inspiroimana. Palestiinalaiset poliittiset puolueet, yhdistykset, ammattiliitot sekä suuri määrä kansalaisjärjestöjä allekirjoittivat kutsun, edustaen ylivoimaisesti suurinta osaa palestiinalaisista.

Boikottiliike yhdistää palestiinalaisten kansalaisyhteisön suoraan kansalaisyhteisöön ympäri maailmaa, ohittaen hallitukset. Hallitukset toimivat valtapolitiikan ehdoilla, kansalaisyhteisö voi ajaa ihmisoikeuksia omantunnon mukaan”, toteaa israelilaisen rauhanjärjestön ICAHD:in Suomen haaran puheenjohtaja ja Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan lehtori Syksy Räsänen.

BDS-liikkeeksi nimetyn boikottikampanjan tavoitteena on luoda painetta Israelin harjoittamaa apartheid-politiikkaa kohtaan boikottien, divestointien ja sanktioiden avulla sekä taata palestiinalaisten oikeuksien toteutuminen kansainvälisen lain mukaisesti. Divestoinneilla tarkoitetaan sijoitusten vetämistä pois ja sanktioilla valtiotason boikotteja.

“Israelilla ei ole syytä lopettaa apartheid-järjestelmää, jos sen jatkumisesta ei aiheudu sille ilmeistä haittaa”, Räsänen korostaa.

BDS:n tavoitteena ei ole vakuuttaa israelilaisia siitä, että palestiinalaisten oikeuksien myöntäminen on tarpeellista, vaan painostaa heitä siihen – samalla tavoin kuin kansainvälinen yhteisö aikoinaan painosti Etelä-Afrikkaa. Kun miehityksestä ja apartheidista lankeaa hinta maksettavaksi, oli se sitten Snoop Doggin konsertin peruuntuminen tai taloudellisen tilanteen huonontuminen, niiden kannattavuus kyseenalaistuu.

BDS on toistaiseksi ainoa konfliktin ratkaisemiseksi toimiva merkittävä liike, joka ottaa huomioon sekä miehitetyillä alueilla asuvat palestiinalaiset, Israelin palestiinalaiset että palestiinalaispakolaiset. Se ei vaadi ainoastaan erottelumuurin purkamista ja palestiinalaisalueiden miehityksen ja kolonisaation lopettamista, vaan myös kotinsa menettäneiden oikeutta palata takaisin ja täysiä kansalaisoikeuksia Israelin palestiinalaisille.

 

BDS leviää kaduilla ja kampuksilla

BDS-kampanja jakaantuu kolmeen osa-alueeseen: taloudelliseen, kulttuuriseen ja akateemiseen boikottiin. Vuosi 2015 oli liikkeelle erityisen merkittävä, sillä useat sen kampanjat onnistuivat, ja se sai levitettyä tietoisuutta yhä laajemmalle yleisölle.

Taloudellinen boikotti on tähän mennessä edistynyt parhaiten, ja se on saanut laajaa kansainvälistä näkyvyyttä. Sen kohteena ovat kaikki sellaiset israelilaiset ja kansainväliset yritykset, jotka ovat osallisia apartheid-politiikkaan tai hyötyvät siitä. Pelkkä siirtokuntatuotteiden boikotoiminen ei riitä, sillä siirtokunnat ovat osa Israelin harjoittamaa järjestelmällistä politiikkaa, ja valtio esimerkiksi myöntää avustuksia niihin muuttaville ihmisille sekä lupia niiden rakentamiseen. Israelilaisen päivälehden Ha’aretzin julkaiseman selvityksen mukaan useat yksityiset ja julkiset yritykset, muun muassa Israelin suurin pankki Hapoalim, lahjoittavat rahaa satojen tuhansien eurojen edestä siirtokuntien infrastruktuurin ylläpitämiseksi. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan siirtokunnat ovat sotarikoksia.

Länsirannalla asuviin juutalaissiirtokuntalaisiin ja palestiinalaisiin sovelletaan eri oikeusjärjestelmää, ja palestiinalaisten on vaikeaa ellei jopa mahdotonta saada rakennuslupia Israelin kontrolloimilla alueilla. Hyvä esimerkki Israelin valtion johdonmukaisesta etnisten puhdistusten politiikasta on myös palestiinalaispakolaisten paluun estäminen. On nurinkurista kannattaa valtion harjoittaman politiikan boikotointia kannattamatta koko valtion boikottia.

Kulttuuriboikotilla pyritään estämään valtion politiikan hyväksyttävyyden edistäminen kansainvälisillä kulttuuriareenoilla ja kaikenlainen kulttuurivienti Israeliin. Useat eri alojen taiteilijat ympäri maailmaa ovat sitoutuneet boikotoimaan Israelia. Viime vuonna esimerkiksi rap-artisti Lauryn Hill perui Israelin esiintymisensä vetoomusten ja laajan sosiaalisen median kampanjan seurauksena.

Akateeminen boikotti kohdistuu kaikkiin israelilaisiin yliopistoihin, jotka tukevat valtion politiikkaa. Käytännössä tämä koskee kaikkia israelilaisia yliopistoja paitsi Avointa yliopistoa. Yliopistot ovat miehityksen kannalta merkittäviä, sillä ne tuottavat tietoa, teknologiaa ja osaamista armeijan ja aseteollisuuden tarpeisiin. Tilanteen irvokkuus näkyy esimerkiksi siinä, miten vuoden 2014 Gazan sodassa samaan aikaan kun kolmea gazalaista yliopistoa ja 220 koulua pommitettiin, Tel Avivin yliopisto tarjosi stipendejä sotilaina toimiville opiskelijoilleen. Myös Jerusalemin heprealaisen yliopiston nettisivuilla oli mahdollisuus tehdä lahjoituksia opiskelijoille, jotka olivat osallistuneet Gazan hyökkäykseen.

Viime vuosina akateemiseen boikottiin ovat liittyneet useat akateemikot ympäri maailman. Eteläafrikkalainen Johannesburgin yliopisto katkaisi siteet israelilaiseen Ben-Gurionin yliopistoon arkkipiispa Desmond Tutun tukeman kampanjan painostuksesta vuonna 2011. Marraskuussa 2015 American Anthropological Association äänesti merkittävällä enemmistöllä boikottikampanjan puolesta, ja tammikuussa 2016 200 brasilialaista akateemikkoa ilmaisivat tukensa akateemiselle boikotille. Vuonna 2013 myös maailmankuulu fyysikko Stephen Hawking ilmoitti noudattavansa boikottia ja perui osallistumisensa konferenssiin Israelissa.

Vaikka taloudellisen tuen estäminen on tärkeää, tieto kansainvälisen hyväksynnän puutteesta on myös vahva psykologinen ase. BDS-liikkeen kaltaisilla väkivallattomilla painostusmenetelmillä on merkittävä vaikutus politiikkaan.

 

Loppu hiilihapotukselle (ja miehitykselle)

Suomessa boikottikampanja on ottanut jo joitain askeleita. Viime vuonna Maailma kylässä -festivaali päätti olla ottamatta mukaan Juutalaista kansallisrahastoa sen tekemien ihmisoikeusloukkausten takia, ja eurooppalainen suuryritys Veolia lopetti toiminnan siirtokunnissa, minkä eteen kamppailtiin myös Suomessa. ICAHD Finland on kampanjoinut siirtokuntayritysten Ahavan ja Sodastreamin tuotteiden myymistä vastaan ja Kirkon ulkomaanapu siirtokuntatuotteiden merkitsemisen puolesta. Helsingin yliopisto jätti vuosi sitten uusimatta sopimuksensa miehitykseen osallisen G4S-yrityksen kanssa. Yliopiston henkilökunta ja HYY olivat vedonneet sopimuksen lopettamisen puolesta.

“Perustelimme päätöstämme muun muassa tutkimuskeskus Who Profitsin ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raporteilla. Niiden mukaan G4S toimittaa laitteita ja palveluja Israelin vankilajärjestelmälle sekä siirtokunnille Länsirannalla”, toteaa HYY:n hallituksen puheenjohtaja Susanna Jokimies ylioppilaskunnan päätöksestä allekirjoittaa adressi.

Vetosimme myös Helsingin yliopistoa toteuttamaan omaa strategiaansa, jonka mukaan yliopisto toimii aktiivisesti ihmiskunnan hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta ja kantaa vastuunsa yhteiskunnallisena vaikuttajana”, Jokimies jatkaa.

HYY on myös sitoutunut olemaan käyttämättä Israelin laittomissa siirtokunnissa toimivien yritysten palveluita. Muutama vuosi sitten HYY toteutti siirtokuntayhteysselvityksen ylioppilaskunnan ja HYY Yhtymän mahdollisista taloudellisista kytköksistä ja sijoituksista siirtokunnissa toimiviin yrityksiin. Minkäänlaisia kytköksiä tai sidonnaisuuksia ei selvityksessä havaittu.

 

Facebook – Israelin uusi arkkivihollinen

Vaikka konfliktista usein maalataan pysähtynyttä kuvaa, palestiinalaisten ahdinko jatkaa syvenemistään. Vuosikymmenien ajan käydyt rauhanneuvottelut eivät ole parantaneet palestiinalaisten tilannetta, vaan siirtokuntien rakentaminen, palestiinalaiskotien tuhoaminen sekä kansalais- ja ihmisoikeuksien evääminen ovat jatkuneet taukoamatta. Israelilainen akateemikko Avi Shlaim onkin verrannut neuvotteluja tilanteeseen, jossa kaksi ihmistä neuvottelee pizzan jakamisesta vahvemman osapuolen samalla syödessä sitä.

Viime vuonna maata johtamaan valittiin sen historian äärioikeistolaisin hallitus, joka on avoimesti ajanut rasistista politiikkaansa. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on toistuvasti ilmaissut, ettei hän salli suvereenin Palestiinan valtion perustamista. BDS-liike kasvanee tulevaisuudessa voimakkaasti yleisen mielipideilmaston muuttuessa yhä tietoisemmaksi Israelin apartheidista. Jopa Yhdysvaltojen Israelin suurlähettiläs Dan Shapiro on todennut, että Israel näyttäisi soveltavan kahta eri oikeusjärjestelmää Länsirannalla.

Paras todiste liikkeen tehosta on Israelin päättäjien reaktio siihen. Israelin presidentti Reuven Rivlin on luokitellut boikotit “ensimmäisen luokan strategiseksi uhaksi” ja tämän vuoden alussa pidetyssä kyberteknologiakonferenssissa kuvailtiin “Facebookin valtiota [Israelille] vaarallisimmaksi maaksi Lähi-idässä tällä hetkellä”. BDS on siis ohittanut Iranin eksistentiaalisesti suurimpana uhkana.

Huomattavaa on, että BDS on uhkaava ainoastaan, jos Israel haluaa säilyttää apartheid-politiikkansa.

Israelissa on herätty BDS:n nopeaan kansainväliseen leviämiseen ja aloitettu erilaisia toimia ongelman ratkaisemiseksi – valitettavasti mikään näistä toimista ei ole apartheidin ja miehityksen lopettaminen.

Brand Israel on vuonna 2006 lanseerattu imagokampanja, jonka tarkoitus on kiinnittää huomio Israelin hyviin puoliin, kuten bilekulttuuriin, kulinarismiin ja teknologiaan. Hallitus maksaa opiskelijoille korvauksia Israel-myönteisen propagandan levittämisestä sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla sekä käyttää valtavia summia armeijan toimien tiedottamiseen samoissa kanavissa.

Israelin viimeisin epätoivoinen yritys korjata imagoaan on Oscar-ehdokkaille lahjoitetut ilmaiset, 55 000 dollarin arvoiset luksusmatkat Israeliin. Israel on lisäksi lobannut länsimaissa BDS:n kriminalisoinnin puolesta sekä tehnyt boikottiin kehottamisesta laitonta israelilaisille. Selvää on, että nämä yhä paniikinomaisemmiksi käyvät keinot eivät tule toimimaan niin kauan, kuin Israel jatkaa ylimielistä suhtautumistaan kansainväliseen oikeuteen.

Kirjoittajat ovat Students for Justice in Palestine – Helsinki -liikkeen perustajajäseniä.

Teksti: Kanerva Rautila, Saarlotta Virri, Ella Walden

Kuva: Aune Sanz