Kannunvalajat | Kim Holviala – suomalaisen darknetin isähahmo
kannunvalajat,valtiotieteellinen, valtsikka, valtiotieteellinen tiedekunta,kannu
2450
post-template-default,single,single-post,postid-2450,single-format-standard,do-etfw,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-6.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.3.5,vc_responsive
 

Kim Holviala – suomalaisen darknetin isähahmo

21 Jan Kim Holviala – suomalaisen darknetin isähahmo

Teksti: Janne Suutarinen

Kuvat: Paavo Jantunen

Vuonna 2017 Kim Holviala vietti marraskuista iltaa kotonaan Vantaalla, kun oven läpi rymisteli Keskusrikospoliisin Karhu-ryhmä ja iso liuta Tullin virkamiehiä. Holviala jäi kiinni klassisen verekseltään, todisteet tietokoneensa näytöllä välkkyen. Suomalaisen darknetin lippulaivan, Sipulikanavan, ylläpitäjä oltiin saatu kiinni. Holviala pidätettiin ja vietiin tutkintavankeuteen, jossa hän viikkojen ajan vastaili yksioikoisesti kuulustelijan kysymykseen, onko hän Sipulikanavan legendaarinen YP. Kyllä hän on.

Tammikuussa Holviala istuu Kolmen Kaisan pöydässä päiväkaljalla. Tuima pakkasviima pyyhkii ikkunasta aukeavaa Sörnäisten kurvia, mutta tuuheapartaisen pahisnörtin kasvoilla lepää lämmin hymy. Miten menee, YP?

“Äärimmäisen hyvin. Yllättävän hyvin, kun ajattelee, mitä kaikkea on käynyt”, Holviala toteaa ja kallistaa tuoppia.

Alkuvuonna 2014 kahden lapsen eronnut isä, päivätyönään verkkosivuja koodannut 44-vuotias Holviala päätti aloittaa harrastuksen. Nörtiksi ja sananvapausaktivistiksi itsensä luokitteleva mies teki sitä, mitä parhaiten osasi. Anonyymiin tor-verkkoon nousi edesmenneiden Torlaudan ja Thorlaudan jalanjäljissä Sipulikanava, josta kehkeytyi kävijämäärältään Suomen top 30 -suosituimpiin nettisivuihin verrannollinen laitapuolen foorumi. Holvialalle uusi harrastus merkitsi myös tervetullutta harhautusta liian tiuhasta ryypiskelystä.

Sipulikanava oli anonyymi image board -sivusto, jonka alalaudoilla keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä – erityisesti aiheista, joista ei pintaverkossa olisi välttämättä uskaltanut puhua: itsemurhasta, rikoksista ja huumeista. Tietyillä osastoilla käytiin vilkasta huumekauppaa: Sipulikanavan /tori/-alalauta toimi kuin lähikaupan ilmoitustauluna, jonka avulla myyjät ja ostajat kohtaavat. Kaupankäynti tapahtui täysin kryptatulla eli jäljittämättömällä Wickr-sovelluksella, jolla kaupan osapuolet sopivat käytännön asioista.

Sipulikanavan suurin liikenne kulki juuri /tori/-alalaudalla, joka oli saanut nimensä koko kansan Tori.fi-sivuston innoittamana. Nimi ei olekaan niin pintapuolinen nokkeluus kuin ensin luulisi. Sipulikanavan perustamisen aikaan Holviala oli töissä firmassa, joka rakensi Tori.fi:n nettisivut.

“Tori.fi:ssä on liikkeellä paljon varastettua tavaraa, mikä on suorastaan internetin laki. Mietin, mitä tapahtuisi, jos perustaisin keskustelupalstan, jonka myyntiosiolla ei olekaan varastettuja fillareita vaan huumeita?”, Holviala virnistää salaperäisesti.

Tor-verkon käyttäjää on todella vaikea jäljittää. Data kulkee monimutkaisen, kerroksittain viestin kulkua salaavan sipulireitityksen kautta, mikä mahdollistaa anonymiteetin, josta tavallisen internetin käyttäjä voi vain haaveilla. Muun muassa Yhdysvaltain National Security Agencyn (NSA) salaisia urkintatietoja vuonna 2013 vuotanut Edward Snowden käytti tor-verkkoa tulenaran materiaalin julkaisemiseen.

Täydellinen anonymiteetti vetää puoleensa sananvapausaktivistien lisäksi tiettyjä lieveilmiöitä, joille Ylläpitäjä asetti Sipulikanavalla nollatoleranssin. Näistä ehdottomin no-go oli lapsiporno. Myös nollatason kettuilut ja niin kutsuttu paskapostaus eli informaatioarvoltaan tyhjä huutelu siivottiin tiehensä. Holvialan tavoitteena oli minimoida Sipulikanavasta shokkiarvo, joka yleensä darknet-palveluihin mielikuvan tasolla liitetään. Päivittäinen roskan karsiminen teki sivustosta asiallisen – jos ei nyt ihan koko perheen – keskustelupaikan.

Sipulikanavan keskustelukulttuurin laatu ja hyvä henki yllättivät Holvialan itsensäkin, kun hän moderointitehtäviltä ehtiessään ajautui keskusteluihin muiden käyttäjien kanssa. Vuodet ylläpitäjänä toivat uusia näkökulmia sosiaalisiin kysymyksiin. Erityisesti havainto kovienkin huumeiden käyttäjien ystävällisyydestä ja vastakkaisesti monien huumevastaisten ylitsevuotavasta vihamielisyydestä käänsivät totutut mielikuvat päälaelleen. Holviala kertoo kulkeneensa “luusereiden” jengissä aikanaan peruskoulussa, joten ymmärrys altavastaajia kohtaan on perua jo niiltä ajoilta.

“Olin itse huippuälykäs ja luokan parhaita, joka tiesi kaikesta kaiken. Vietin aikaa niiden luokan huonoimpien kanssa, koska he olivat rehellisiä. Jos he eivät tykänneet jutuistani, niin sitten tuli päihin!”, hörähtää Holviala partaansa pöyhien.

“Henkilökohtaisesti en moralisoi oikeastaan mitään: niin kauan kun toista ihmistä ei satuteta, saavat ihmiset puolestani tehdä mitä haluavat. Luokittelen ihmisen muilla perusteilla kuin sillä, piikittääkö hän huumeita vai ei.”

Omiensa keskuudessa arvostettu YP tiputteli Sipulikanavalle silloin tällöin tarkoituksella vihjeitä itsestään, ikään kuin huumekauppaa mahdollistaneen sivuston ylläpitäminen ei olisi ollut jo riittävän jännittävää puuhaa. Loppuaikoina Holvialan puhelinta kuunneltiin, auto mikitettiin ja hänen ympärillään liikkui epäilyttävää väkeä, esimerkiksi kuppilan naapuripöydässä iltaansa vesilinjalla viettänyt vaitelias seurue. Holviala sanoo tienneensä alusta saakka, että joku päivä häntä tullaan hakemaan.

“Tyhmiähän he olisivat olleet, jos eivät olisi saaneet selville henkilöllisyyttäni: enhän ole missään vaiheessa virkavallalta piilotellut. Entranssi oli kuitenkin käsittämättömän ylimitoitettu. Olisivat voineet soittaa ja tulla ihan rauhassa kahville, niin olisin munkit piffannut. Sen sijaan tämä menettely söi kohtuuttomasti veronmaksajien rahoja.”

Alun perin Holvialaa epäiltiin törkeästä huumausainerikoksesta, yli viidestäsadasta avunannosta huumausainerikoksiin sekä moderointivelvollisuuden laiminlyönnistä. Nyttemmin epäilyjä avunannoista on jäljellä kuusikymmentäkolme. Ylläpitäjä itse arvelee, että numerot vedettiin hatusta, jotta tuomarille voidaan esittää jotain konkreettista – määrää ehkä päätettiin laskea siksi, etteivät esitutkinnat veny. Mihinkään epäilyistä Holviala ei myönnä syyllistyneensä.

“Syytteet ovat kovin hataralla pohjalla, eikä mitään todisteita ole. En tunne myyjiä, en tunne ostajia enkä ole tehnyt huumekauppaa, ottanut provisioita tai muutakaan. Olen lisäksi avustanut tutkinnassa rehellisesti ja avannut kaiken vapaaehtoisesti. Omatuntoni on puhdas.”

Myöskään epäilyä moderointivelvollisuuden laiminlyönnistä Holviala ei niele purematta, sillä Sipulikanava oli yksityinen sivusto, jolla ei siis ole moderointi- eli päätoimittajavelvollisuutta. Lisäksi hän väittää, että epäily törkeästä huumausainerikoksesta kirjattiin papereihin siksi, että pidätykseen saatiin voimaa taakse.

Pelkillä koppikorvauksilla Holviala ei usko pääsevänsä, vaan jokin tuomio lymyää näköpiirissä. Hän toteaa, että kaikkien mahdollisten syytteiden raukeaminen olisi Tullille ja valtiolle kasvojenmenetyksen paikka. Korkeimpaan oikeuteen ollaan menossa.

“Tämä on poliittinen juttu, josta teen nyt julkisesti entistä poliittisemman. Tullin esitutkinta ja oikeudenkäynti ovat salaisia, mutta minä en salaa mitään”, Holviala latoo painokkaasti.

Myös tällä haastattelulla on hänelle rentoa juttutuokiota suurempi merkitys.

“Yksi suuri syy tähän ulostuloon on se, että haluan kontrolloida julkisuutta asian suhteen.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kohti uusia haasteita

Päästyään tutkintavankeudesta Holviala on etsinyt uuden asunnon Vantaalta, käynyt joulunpyhinä sukuloimassa ja nauttinut vapaa-ajasta, jota on taas vapautunut Sipulikanavan moderointihommien jäätyä virkavallan tarjoamalle jäähylle. Vuoden 2014 alun ja vuoden 2017 lopun välillä Holviala arvioi käyttäneensä sivustonsa parissa tuhansia työtunteja. Läppäri kulki mukana risteilyt ja ulkomaanreissut.

“Viimeiset puoli vuotta ennen tuota oven läpi tunkemista oli monesti sellainen fiilis, että kohta heitän tavarat seinille”, Holviala nauraa. “Oli se sen arvoistakin, mutta olen helpottunut, että valtikka on siirtynyt muille.”

Edesmenneen Sipulikanavan jättämää tyhjiötä on ilmaantunut täyttämään muutama manttelinperijä, jotka ainakin toistaiseksi toimivat hyvin hitaasti.

Pidätysrymäkässä Holvialan entinen työsuhde päättyi. Uusi työpaikka on jo haussa, sillä liiton rahoilla eläminen käy mielen päälle, vaikka kassaa on itsekin vuosikymmenet kerrytetty. Perusluonteeltaan yltiörehelliseksi tunnustautuva koodikonkari on lähestynyt työhaastatteluja avaamalla taustansa heti kättelyssä.

“Hain tuossa juuri työpaikkaa rehellisesti kertoen kuka olen ja mitä on tullut tehtyä. Vielä ei ole tullut vastausta, mutta ajattelin soittaa perään. Siihen työpaikkaan olen kyllä paras vaihtoehto, mutta en varmasti helpoin rekrytoitava”, mies sanailee itsevarmasti.

“IT-ala on täynnä kaikenlaista hörhöä, joten sekaan mahtuu hyvin!”

Saa nähdä, kuinka pitkäaikaiseksi Holvialan tuleva työpaikka osoittautuu. Hän nimittäin sanoo aikovansa asettua ehdolle vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Oletko tosissasi?

Holviala nauraa taas.

“Tämä ei ole mikään uusi juttu, jonka olisin hädissäni kiinnioton yhteydessä keksinyt: Mitä mä teen, mitä mä teen, okei mä haen eduskuntaan! Vitsistä ei ole kyse.”

Mistä puolueesta aiot ponnistaa?

“Olen ollut vuosia piraattipuolueen jäsen. Ongelma tulee vastaan siinä, että d’Hontin ääntenlaskumenetelmä sorsii pienpuolueita. Olen miettinyt pääsyä vihreiden listalle. Vihreiden nykyinen puheenjohtaja Touko Aalto taisi tuossa viime kesänä sanoa, että kansalaistottelemattomuus on hyväksyttävää ‘omaa harkintaa käyttäen’. Ajattelinpa häneltä kysyä, että ihanko oikeasti hän sitä tarkoitti vai ei”, Holviala veistelee.

Vihreiden kannat ympäristökysymyksiin ja perustuloon miellyttävät Holvialaa. Hän haluaisi myös laittaa lusikkansa soppaan esimerkiksi rakenteellisen työttömyyden ratkaisemisessa ja eroperheiden lasten tapaamisoikeuden tasa-arvoistamisessa.

Yksilönvapauksien puolestapuhujana Holviala haluaa radikaalia uudistusta huumelainsäädäntöön. Huumeiden kieltolaki on hänen mielestään järjetöntä rahan haaskausta, joka kaiken lisäksi riistää huumeidenkäyttäjältä ihmisarvon. Holviala nostaa myönteiseksi esimerkiksi Portugalissa käytetyn ja Norjan tulevan mallin, jossa huumeidenkäyttö nähdään terveydellisenä – ei lakiteknisenä – ongelmana.

“Minunkin tapauksessani veronmaksajien rahoja tullaan hukkaamaan huumelakien ansiosta varmaan pari miljoonaa. Mitä kaikkea hyvää sillä rahalla olisi voitu saada aikaan? Suomessa on myös jostain syystä kiellettyä perustaa testauslaboratorio, jossa piikittäjät voisivat testauttaa hankkimansa aineen turvallisuuden. Se on ‘silmät kiinni ja kädet ristiin’ – toivotaan, että aine on sitä mitä myyjä sanoi sen olevan. Tulli takavarikoi jopa ulkomailta tilatut pahviset testausliuskat, joita hyödyntämällä voitaisiin estää monta myrkytystä. Nykyinen lainsäädäntö myös tekee ongelmakäyttäjän hoitoonhakeutumisen vaikeaksi, sillä oikeuslaitos tulee terveydenhuollon tielle.”, luettelee Holviala.

Ratkaisu on suoraviivainen.

“Kannatan kannabiksen laillistamista ja muiden huumeiden dekriminalisointia.”

Herättelyä digiunesta

Sydäntalven puhuri jatkaa raviaan ja olutlasi on tyhjä. Joidenkin mielestä pöydänreunaan nojaava herrasmies on paheksuttava rikollinen, jotkut toiset taas saattavat pitää häntä jopa yksilönvapauksien pioneerina. Itsensä Holviala näkee ruohonjuuritason mielipidevaikuttajana internetin ja informaation taistelutantereella.

“Minun ikäiseni vanhat pierut ovat niin sanotusti beyond repair – eihän meidän päätä käännä kukaan. Opiskelijoihin ja nuoriin ihmisiin ylipäänsä voi vielä yrittää vaikuttaa mielipiteiden tasolla. Minun mielestäni ihmisellä on oikeus ihan omaan yksityiseen elämäänsä. Kaikkia tietoja tekemisistään ei tarvitse luovuttaa nimeltä mainitsemattomille jättifirmoille ja kolmikirjaimisille viranomaistahoille.”

Holviala antaa esimerkin. Googlen Now-palvelu kerää käyttäjästään kaikkia irti saamiaan tietoa, joita yhdistelemällä se luo käyttäjän elämää helpottavia ehdotuksia. Kun Sanna Somenatiivi on lähdössä ulkomaille, lentopäivän aamuna palvelu herättää hänet, ehdottaa taksin tilaamista ja kertoo matkakohteen säätilan. Sannalle, kuten monelle muullekin, jää mysteeriksi, mitä kautta Google on tietonsa saanut.

“Onhan näissä hienoja puoliakin, joista pikkupoikana ei olisi osannut unelmoidakaan. Ihmisten elämien nuuskinnan määrässä ja laajuudessa on kuitenkin jo nykyisellään vakavia uhkia. Sosiaalisissa medioissa informaatiovaikutetaan valtavasti, ja algoritmit kääntyvät auttajasta ohjaajaksi. Jos 80-luvulla – jolloin kaikki oli paremmin ja värit pastellia – ihmisille olisi kerrottu, että valtio tietää metrin tarkkuudella missä olet ollut viimeisen kahden vuoden aikana, olisivat ihmiset nousseet barrikaadeille. Ihminen kuitenkin tottuu olotilaansa, ja asteittainen kehitys tapahtuu huomaamatta. Mutta jossain vaiheessa raja tulee vastaan”, Holviala sanoo tyynesti.

Erityisesti valtiollisten tiedustelulakien uudistusten aikaan nettikeskusteluja seurannut on tuskin välttynyt törmäämästä hokemaan, joka vihjailee yksityisyydensuojan kannattajien olevan vähän hämäriä tyyppejä: ei minulla ole mitään salattavaa, joten valvonnan tiukennus ei haittaa mitään. Tähän mantraan ihastuneille Holvialalla on varoituksen sana.

“Lopulta tulee se päivä, kun sulla on jotain salattavaa. Sitten on jo liian myöhäistä.”

Voi olla niin, että tulevaisuudessa yksityisyyden tilan voi säilyttää vain vaatimalla avoimuutta. Avoimuutta niiltä, jotka valvovat.