Valtsikalaisten opiskelijaelämään kuuluvat enemmän tai vähemmän Kannun ja ainejärjestöjen tapahtumat ja toiminta. Ylioppilaskuntamme mahdollistaa myös muita ajanvietevaihtoehtoja.
Akateeminen Olutseura
Tommyknocker Craft Beer Barissa Iso Roballa kokoontuu Akateeminen Olutseura Kuukauden Olutravintola -ekskursiolleen. He eivät juo suurista muovituopeista Karjalaa, vaan nautiskelevat tyylikkäistä laseista oluita, joiden väri eroaa selvästi tavallisesta suomalaisesta Lagerista.
Toisten laseista maistellaan, kunhan on ensin kysynyt kohteliaasti luvan. Näin jokaisen ei tarvitse ostaa omaa pulloa, mutta kaikki pääsevät silti kokeilemaan erilaista mallasta. Jos jokin valinta onkin huti, ei koko pöytäseurueella ole edessään lipitettävänä pahaa olutta.
– Riskit minimoidaan, pöydässä naureskellaan.
Keskustelu vilisee minulle tuntemattomia termejä ja oluen maun analysointia. Otan suosituksen mukaisesti lasillisen Tuffia, tupla-IPA:a, joka on vähintään tuplaten humaloitu Indian Pale Aleen verrattuna.
– IPA syntyi vahingossa, kun Englannista alettiin viedä olutta Intian markkinoille. Juoma piti humaloida voimakkaasti, jotta se selviäisi purjevenematkasta. Siitä tuli yllättäen katkeraa ja kuivaa, Ilmo Teikari kertoo.
Minusta maku oli pikemminkin pehmeä ja paljon parempi kuin esimerkiksi lukiomuistoissani loistanut Lapin Kulta. Alan epäillä itseäni. Ehken tiedäkään, miltä karvas maistuu?
– Tupla-IPA:ssa mallas voi olla tosin voimakkaampaa, joten se voi olla makeampaa kuin pelkkä IPA, Matti Leskinen huomauttaa ja palauttaa uskon makuaistiini.
Joka syksy AOS järjestää pari viikkoa avajaiskarnevaalien jälkeen olutmaistelutilaisuuden. Silloin uudet innokkaat oluen ystävät oppivat perustyypeistä, kuten Dunkelweizenista ja Stoutista. Toki toimintaan saa liittyä missä vaiheessa vuotta vain. Etukäteen bissestä ei tarvitse tietää mitään, riittää kunhan siitä tykkää.
Vaikka intohimo olutta kohtaan ja tieto ohrajuomasta paistavat puheista läpi, AOS:laisten kaljan kulutus vaihtelee paljon.
– Jos on tuonut ulkomailta hyvää olutta, voin maistella yhden päivässä. Joskus taas saattaa olla pitkiäkin aikoja juomatta, selventää Pauliina Liuska.
Kukaan ei edes mainitse humaltumista – paitsi sivulauseessa opiskelijabilestä puhuttaessa. Oluen ystäville tärkeämpää on uusien makujen kokeileminen. Maut vaihtelevat paljon, ja niitä kokeillessa kannattaa olla ennakkoluuloton.
– Kannattaa ottaa välillä muutakin kuin sitä halvinta hanaa. Jos pullokaapissa näkyy jännännäköinen pullo, niin kokeile sitä rohkeasti, Juha Hurme kehottaa.
Häkki ry eli Helsingin akateemiset kinkyt
– Tavoitteenamme on purkaa pornoteollisuuden tai median vääristämiä mielikuvia kinkyilystä, kuten sitomisesta ja fetisseistä. Haluamme korostaa, että tämä on normaalia ja olemme kaikki ihan tavallisia ihmisiä täällä, Charites, köysiworkshopien vetäjä, sanoo.
Häkki järjestää tapahtumia kaikille kinkyille kysynnän mukaan. Luottamuksellisissa keskustelutilaisuuksissa voidaan puhua aroistakin asioista, sillä kaikilla läsnä olevilla on vaitiolovelvollisuus. Järjestön toiminta on paljon muutakin kuin pelkkää puhetta: bileitä, rottinkiraipan askartelupajaa ja kinky-larppeja.
Itse kokeilen köysitreenejä. Tunneilla kaikilla on kuitenkin vaatteet päällä eikä seksuaalista jännitettä ole havaittavissa.
– Haluamme opettaa ihmisille eri tyylilajeja, jotta he voivat toteuttaa itseään turvallisesti, emmekä sanella, mitä niillä pitäisi tehdä, Charites selventää.
Parikseni päätyy Machete, ja aluksi tuntuu hieman kiusalliselta olla niin lähellä tuntematonta ihmistä. Hermostuneena yksinkertaisetkin solmut saavat sormeni sekaisin. Entä mitä pitää tehdä ihmisellä, joka seisoo edessäni köytettynä? Tilanne tuntuu hämmentävältä. Charites puolestaan nauttii sitomisesta.
– Pidän hallinnasta, mutten niinkään ihmisen vaan tilanteen. Lisäksi haluan tuottaa ihmisille elämyksiä.
Charitekselle sitominen ei liity aina seksiin. Kesäisin hän sitoo ystäviään puistossa – tietenkin vaatteet päällä.
– Kinkyily ei välttämättä liity köysiin eikä köydet kinkyilyyn. Tieto-taitoni on harvinaista ja haluan rikkoa ennakkoluuloja.
Sidottavana oleminen tuntuu minulle luonnollisemmalta. Macheten varmat otteet saavat minut luottamaan häneen. Myös se, että hän kertoo sitomistekniikasta samalla, auttaa minua rentoutumaan. Alan ymmärtää, miksi sidottavana oleminen on joillekin niin nautinnollista: silloin voi päästää irti kontrollista.
BDSM (Bondage and Discipline, Domination and Submission, Sadism and Masochism) on saanut huomiota 50 Shades of Grey -ilmiön ansiosta. Chariten mielestä on hyvä, että aiheesta on mahdollista keskustella julkisuudessa.
– Ehkä mekin olemme helpommin lähestyttäviä, kun BDSM:stä on tullut hyväksyttävämpää. Aika kesy elokuvahan se oli, mutta se on ihan ymmärrettävää. Onhan kyseessä valtavirtaelokuva.
Hyvät Martat ry
Joukko eläkeikää lähestyviä naisia istuu Tupperware -kutsuilla, neuloo villasukkia ja kiillottaa hopea-aterimia. Tälläistä marttailu on. Vai onko sittenkään? Tapaan HYY:n sekä myös Uudenmaan Marttojen alaisena toimivien Hyvien Marttojen käsityökerhon vetäjän, Maria Metsämuurosen, rennon ompelutuokion merkeissä.
Itse olen lahjaton käsitöissä. Yläasteella kässätunnit menivät kavereiden kanssa pissistellessä ja kikatellessa. Opiskelun ja sitä kautta haalarimerkkien takia ompelu on kuitenkin salakavalasti päätynyt takaisin elämääni.
– Kaksinkertainen lanka on kestävämpi, Metsämuuronen kertoo ja näyttää minulle, miten langan päähän saa tehtyä solmun helposti.
Metsämuuronen puolestaan treenailee ristipistoa. Pieni punainen sydän alkaa muodostua samanvärisen korkokengän viereen. Haalarimerkkien ompelusta hän ei ole koskaan pitänyt, mutta neuvoo minua mielellään.
– Etupisto on hyvä ja helppo. Langan päät kannattaa piilottaa merkin ja haalareiden väliin.
Vaikka käsityöt, kokkailu ja puutarhassa puuhastelu on perinteistä marttamaista toimintaa, Hyvät Martat tekevät myös paljon muuta.
– Melkeinpä mitä tahansa. Jos haluaa kokeilla jotain uutta, niin se on mukavampaa tehdä yhdessä kuin yksin. Pohdimme, jos menisimme kesällä metsäjoogaan.
Tietysti Marttaliittoon kuuluminen asettaa toiminnalle kehykset. Kädentaidot, hyvinvointi ja koti ovat tärkeitä teemoja, mutta niitä voi soveltaa haluamallaan tavalla.
– Olemme nuoria, niin se näkyy myös asioissa, joita haluamme kokeilla. Meillä on ollut excuja niin teatteriin kuin jätevoimalaan.
Marttoihin liittyäkseen ei tarvitse osata kädentaitoja ja miehetkin toivotetaan tervetulleiksi, vaikka lähes kaikki jäsenistä ovat naisia. Toiminnasta voi tehdä itsensä näköistä. Jos kutominen ei ole oma juttu, voi olla mukana vaikka pelkästään Kulinaarikerhossa. Metsämuuroselle uusien asioiden kokeileminen on ollut kuitenkin antoisaa.
– En ollut aikaisemmin perannut kalaa. Lisäksi on tullut kokeiltua uusia liikuntamuotoja.
Päättelen haalarimerkin, ja Metsämuurosen täytyykin jo lähteä. Martat ovat nimittäin menossa tankotanssimaan.
Teksti: Nella Kelkka
Kuva: Henni Purtonen