Kannunvalajat | Opintotukileikkaukset eriarvoistavat ja rapauttavat osaamista
kannunvalajat, valtiotieteellinen, valtsikka, valtsika, valtiotieteellinen tiedekunta, kannu, kannunvalajat ry
1579
post-template-default,single,single-post,postid-1579,single-format-standard,do-etfw,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-6.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.3.5,vc_responsive
 

Opintotukileikkaukset eriarvoistavat ja rapauttavat osaamista

07 maalis Opintotukileikkaukset eriarvoistavat ja rapauttavat osaamista

Kannanotto                                                                                                                 7.3.2016

Opintotukileikkaukset eriarvoistavat ja rapauttavat osaamista

 

Helsingin yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan sekä Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelijat ovat huolestuneita tiistaina 1.3. julkistetun opintotuen uudistamisraportin sisällöstä. Professori Roope Uusitalon raportin ehdottamien uudistusten toteuttaminen on koulutukseen kohdistettujen muiden leikkausten ohella selvä arvovalinta.

Opiskelijat olisivat Uusitalon esityksen jälkeen ainoa ryhmä Suomessa, jolta edellytetään toimeentulonsa turvaamista lainarahalla. Vaikka opiskelijat ovat maan kehityksen ja tulevaisuuden kannalta elintärkeitä, koulutuksen arvostus ja opiskelijoiden merkitys yhteiskunnalle eivät heijastu leikkauspäätöksiin tai Uusitalon raporttiin.

Yhteiskunnan on kannustettava koulutukseen ja sivistykseen, eikä opiskelemisen tulisi olla taloudellinen riski. Menestyvä yhteiskunta tarvitsee kaikille aloille koulutettua ja osaavaa työvoimaa. Lainarahalla opiskeleminen pahentaisi uramahdollisuuksien ja kutsumuksen välistä kilpailua entisestään. Uusitalon raportin ehdotus houkuttelee kouluttautumaan taloudellisesti turvallisille aloille tai vaihtoehtoisesti ammatteihin, jotka eivät vaadi pitkää opiskeluaikaa. Opiskelijaa painostetaan miettimään jo opiskelupaikkaa hakiessaan valmistumisen jälkeen käteen jäävää palkkakuittia, jotta lainatut varat pystytään maksamaan takaisin.

Uusitalo itse toteaa raportissaan, että “Opintotukijärjestelmän lainapainotteisuuden vaikutus opiskelijoiden valikoitumiseen on empiirinen kysymys, jota ei pelkästään teoreettisilla argumenteilla voi ratkaista.” (Uusitalo 2016,25). Uudistukset edustaisivatkin toteutuessaan lyhytnäköistä politiikkaa, jonka sosiaalipoliittiset vaikutukset eivät ole tarkasti tiedossa.

Suomessa koulutuspolitiikan tavoitteena on ollut koulutuksen periytyvyyden vähentäminen, ja erot korkeakoulutetuista ja ei-korkeakoulutetuista perhetaustoista tulevien mahdollisuuksissa päätyä yliopisto-opiskelijoiksi ovatkin onnistuneesti kaventuneet vuosien 1970 ja 2010 välillä (Hedman ym. 2012). Nämä koulutuksen tasa-arvoistumisen myötä saavutetut edistysaskeleet ovat kuitenkin esityksen toteutuessa vaarassa. Tulevaisuudessa kynnys hakeutua korkeakouluopintoihin voi lainapainotteisuuden seurauksena olla korkeampi, mikäli opiskelijalla ei ole taloudellista turvaverkkoa odottamattomien tilanteiden varalle.

Leikkaukset tulevat pahimmillaan johtamaan akateemisen osaamisen yksipuolistumiseen ja koulutuksen eriarvoisuuteen. Koulutusta ei voi eikä saa mitata ainoastaan taloudellisin termein, sillä yliopistokoulutuksella on itseisarvo, joka tukee yhteiskuntaa laaja-alaisesti. Jos opintotukijärjestelmää halutaan uudistaa, uudistaminen tulisi tehdä riippumattoman tutkimuksen tuloksiin perustuen. Uusitalon esitystä ei voida pitää neutraalina tieteellisenä tutkimuksena, sillä sen lähtökohtana on hallituksen linjaamien leikkausten toteuttaminen. Valtiotieteellisen tiedekunnan sekä Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelijat peräänkuuluttavat laaja-alaista ja neutraalia tutkimusta, joka pyrkisi uudistamaan koko opintotukijärjestelmää niin, että se varmistaa opiskelijan toimeentulon, kannustaa valmistumiseen eikä lisää korkeakoulutuksen periytyvyyttä.

Lisätietoja:

Juuli Hilska, Kannunvalajat ry:n  puheenjohtaja 2016, puheenjohtaja@kannunvalajat.fi,p. 045 1122 363

Claes Bergh, StudOrg rf:s ordförande 2016, ordforande@studorg.org, p. 050 375 9463

Ställningstagande:                                                                                                                       7.3.2016

Nedskärningarna i studiestödet skapar ojämlikhet inom utbildningen

 

Rapporten om reformerna i studiestödet (publicerad tisdagen den 1.3) väcker oro bland studerandena vid Statsvetenskapliga fakulteten och Svenska social- och kommunalhögkolan vid Helsingfors universitet. Reformerna som professor Roope Uusitalo i sin rapport föreslår visar tillsammans med de övriga nedskärningarna inom utbildningssektorn tydligt hur utbildning prioriteras. Efter reformerna som Uusitalo presenterar skulle studerandena vara den enda gruppen i Finland som förutsätts trygga sitt upphälle med lån. Studerandena är en livsviktig del av landets utveckling och framtid men utbildningens värde och studerandenas betydelse speglar sig varken i nedskärningsbesluten eller i Uusitalos rapport.

Samhällets uppgift är att uppmuntra till utbildning och en bred allmänbildning, och studierna ska inte heller vara en ekonomisk risk. Ett framgångsrikt samhälle behöver utbildad och kunnig arbetskraft inom alla områden. Ett tvång att finansiera studierna med lån skulle göra valet mellan kall och lönsammare karriäralternativ svårare. Förslaget som presenteras i Uusitalos rapport lockar till studier inom ekonomiskt trygga branscher eller alternativt yrken med en relativt kort studietid. För att klara av att betala tillbaka lånen från studietiden tvingas de studerande redan under ansökningsprocessen fundera över lönenivån efter utexaminering.

I sin rapport konstaterar Uusitalo själv att den effekt som lånebetoningen i studiestödssystemet har på rekryteringen av studerande är en empirisk fråga som inte kan besvaras med enbart teoretiska argument (Uusitalo 2016, 25). Reformerna representerar kortsiktig politik vars socialpolitiska effekter ligger i dunkel. Målsättningarna inom den finska utbildningspolitiken har länge varit att minska ärftligheten av utbildningsnivå. Mellan åren 1970 och 2010 har skillnaderna i förutsättningarna för universitetsstudier mellan dem som kommer från högskoleutbildade och icke-högskoleutbildade familjer framgångsrikt minskat (Hedman m.fl. 2012). De här framstegen i utbildningens jämställdhet är emellertid i fara om reformerna förverkligas. Lånebetoningen kan i framtiden leda till att tröskeln att söka sig till högskolestudier stiger ifall den studerande inte har ett ekonomiskt säkerhetsnät som trygghet vid oväntade situationer.

Nedskärningarna leder i värsta fall till ett snävare akademiskt kunnande samt ojämlikhet mellan utbildningsområden. Utbildning kan och får inte mätas endast med ekonomiska termer eftersom universitetsutbildning har ett egenvärde som stöder samhället på olika sätt. Om det finns en önskan att förnya studiestödssystemet bör förnyelserna grunda sig på resultaten av obunden forskning. Uusitalos rapport kan inte betraktas som en neutral vetenskaplig undersökning eftersom dess utgångspunkt är att förverkliga regeringens nedskärningsplaner. Studerandena vid Statsvetenskapliga fakulteten och Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet efterlyser en bred och neutral forskning som strävar efter att förnya hela studiestödssystemet på ett sätt som tryggar studerandenas uppehälle, uppmuntrar till utexaminering och inte ökar utbildningens tendens att gå i arv.

Tillägsinformation:

Juuli Hilska, Kannunvalajat ry:n  puheenjohtaja 2016, puheenjohtaja@kannunvalajat.fi, p. 045 1122 363

Claes Bergh, StudOrg rf:s ordförande 2016, ordforande@studorg.org, p. 050 375 9463

Statement                                                                                                                                                      7.3.2016

Cutting funding from student grants causes inequality and erodes academic proficiency

Students of the Faculty of Social Sciences and the Swedish School of Social Science at the University of Helsinki are alarmed due to a report on revising student grants, issued on the first of March by professor Roope Uusitalo. The proposals made in the report, in addition to the budget cuts already posed against education, are a clear choice steered by values. In the proposed scenario, students would be the only social group in Finland that is expected to secure their livelihood with loans. Although students are vital for Finland’s future and development, neither Uusitalo’s report nor the cuts in funding for education mirror appreciation towards students or education in general.

Our society should promote education and learning, and educating oneself should not pose an economic risk. A thriving society requires a highly educated and proficient workforce. Driving students into studying on student loans would further aggravate personal struggles between choices in career and one’s vocation. Uusitalo’s proposal entices towards fields that are more financially secure, or alternatively to fields that require shorter times spent studying. Students shouldn’t have to think about whether their future income will be enough to pay for their loans as early as when they are applying for higher education.

Uusitalo himself admits in his report that the effect a loan-oriented student grant system has on student selection is an empiric question that cannot be answered completely through theoretic argumentation (Uusitalo 2016, 25). The proposed reforms would only advance short-sighted policies, the social effects of which are not yet known. Finland’s education policy has aspired to lessen inheritance of socio-economic status when it comes to access to higher education. Differences between possibilities to gain tertiary education among those raised in academic and those in non-academic households have successfully diminished between 1970 and 2010 (Hedman 2012). This progress in equality in terms of education is in jeopardy if Uusitalo’s proposals are implemented. The threshold for seeking tertiary education may in future be higher if the student lacks economic safety in case of unexpected events.

At worst, these budget cuts will cause Finland’s academic knowledge to become more unilateral and for inequality in education to become more common. If Finland’s student grant system is to be revised, the renovation should be based on results from objective research. Uusitalo’s report cannot be regarded as neutral scientific research, as its very foundation is on finding the means for the Finnish government to administer cuts in funding. The students of the Faculty of Social Sciences and the Swedish School of Social Science call upon extensive and objective research that could make way for student grant infrastructure that ensures the livelihood of students, encourages students to graduate as planned and does not contribute to the inheritance of higher education based on socio-economic background.

More information:

Juuli Hilska, Kannunvalajat ry:n  puheenjohtaja 2016, puheenjohtaja@kannunvalajat.fi,p. 045 1122 363

Claes Bergh, StudOrg rf:s ordförande 2016, ordforande@studorg.org, p. 050 375 9463