Kannunvalajat | Parasta yliopisto(i)ssa: akateeminen vapaus
kannunvalajat,valtiotieteellinen, valtsikka, valtiotieteellinen tiedekunta,kannu
870
post-template-default,single,single-post,postid-870,single-format-standard,do-etfw,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-6.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.3.5,vc_responsive
 

Parasta yliopisto(i)ssa: akateeminen vapaus

10 Apr Parasta yliopisto(i)ssa: akateeminen vapaus

JOO-opinnot monipuolistavat omaa opiskelupakettia.


 

Paljon on keskusteltu siitä, mitä yliopistojen kaupallistamisesta seuraa suomalaiselle yliopistokulttuurille. Toivoisin, että tutkintojen uudistamishypessä ei ainakaan karsita siitä, mikä on mielestäni yliopisto-opinnoissa mahtavinta: akateeminen vapaus eli omien opintojen suunnittelu ja rikastuttaminen juuri itselle sopivalla tavalla.

 

Asiantuntijuus kehittyy omaa tutkintoa rikastuttamalla

 

Pari vuotta sitten ihmettelin, miksi opiskelijatoverini harppoo Maanpuolustuskorkeakoulun, Aleksanteri-instituutin ja Valtsikan välillä sekä ahmii kielikursseja minkä kerkeää. Kaveri totesi haluavansa kerätä mahdollisimman paljon monipuolisia tietoa ja taitoja, jotka tavalla tai toisella liittyvät hänen erikoistumisalaansa. Jälkikäteen voidaan sanoa, että valtsikalaista yleissivistävää tutkintoa suorittaessa erikoistuminen osoittautui osuvaksi tekniikaksi tehdä kohdeisku työmarkkinoille.

Monipuolisia näkökulmia voi hakea tiedekunnan tai yliopiston sisältä, mutta parhaimmillaan akateeminen vapaus venyy jopa yliopistojen yli kaupungista toiseen. Tähän auttaa JOO eli joustavien opintojen opinto-oikeus, jonka haku on käynnissä huhtikuun loppuun asti. Sivuainetta esimerkiksi Aalto-yliopistosta tai vaikka toisesta yliopistokaupungista suunnittelevan kannattaa kuitenkin aloittaa hakemuksen täyttö jo nyt, sillä tiedekunta tarvitsee oman aikansa niin kutsutun JOO -puollon käsittelyyn.

 

Tutkinnon monipuolisuus on rikkaus työelämän kannalta

 

Kandivaiheen jälkeen töissä karttuneen kokemuksen ja mielenkiinnon myötä päädyin laajentamaan valtio-opista, sosiaalipsykologiasta ja vaihdossa suoritetusta HR:stä kohti viestintää ja markkinointia. Erityisesti kiinnosti saada kaupallista näkökulmaa ja astua hetkeksi ulos tutkimusorientoituneesta lähestymistavasta yritysmaailman kynnykselle. Siksi hain viime syksynä JOO -opintoina käytännönläheisiä kursseja Aalto-yliopiston viestinnän oppiaineesta.

Tänä keväänä talousjournalismin, digitaalisen viestinnän ja median kurssit sekä työyhteisöviestintä ovat tarjonneet juuri sitä muutosta, jota kaipasin. Aallossa olen kohdannut mielenkiintoisia näkökulmia, vierailevia luennoitsijoita sekä tehnyt uusia tuttavuuksia. Parhaimmillaan minun lisäksi teekkarista ja kauppislaisesta koostuva ryhmämme pääsi tekemään kurssityönä sosiaalisen median suunnitelmaa suoraan eräälle start-upille.

 

Tulevaisuutta ei tarvitse ennustaa opintojen alkuvaiheessa

 

Oli huojentavaa tajuta, että kukaan ei tule kummastelemaan tutkintominimin ylittävää opintopistemäärää. Ohimennen tehdyt muut kurssit, joista en rakentaisikaan kokonaisuutta, eivät nekään olleet turhia – itseä vartenhan tässä opiskellaan. Omassa tutkinnossani yleisen valtio-opin pääaineessa on jätetty mukavasti tilaa sivuaineille. Opintojen pituuteenkaan ylimääräiset opinnot tuskin vaikuttavat, sillä asiantuntijuuden kerryttäminen antaa uskallusta valmistua ja siirtyä työelämään.


teksti ja kuva: Pauliina Alanen