Kannunvalajat | Pohjan vanhan järjestyksen horjuu
kannunvalajat,valtiotieteellinen, valtsikka, valtiotieteellinen tiedekunta,kannu
1319
post-template-default,single,single-post,postid-1319,single-format-standard,do-etfw,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-6.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.3.5,vc_responsive
 

Pohjan vanhan järjestyksen horjuu

16 Oct Pohjan vanhan järjestyksen horjuu

Perinteikkään valtapuolue SDP:n jäsenten keski-ikä on noussut yli 60 vuoteen. Puolue menettää jatkuvasti kannattajia niin sanotun luonnollisen poistuman kautta – toisin sanoen vanhoja demareita kuolee enemmän kuin uusia liittyy mukaan.
Silti useat nuoret luottavat sosiaalidemokraattiseen aatteeseen ja liittyvät liikkeeseen sen puolesta. Heidän mielestään puolueen on kuitenkin uudistuttava – ja pian.


Suomen työväki järjestäytyi puolueeksi vuonna 1899. Vaalivoitosta Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907 alkoi uskomaton menestystarina: ennen vuotta 2003 SDP oli eduskuntavaaleissa suurin puolue kaikkiaan 30 kertaa 33:sta.

Mitä sitten tapahtui?

– Kristallinkirkas sanoma on hävinnyt: mitä sosiaalidemokratia on? Asioita on lähdetty tekemään vähän sieltä sun täältä, Maria Loima aloittaa.

Hän on toinen Opiskelijoiden sosialidemokraattisen yhdistyksen edaattoreista HYYn edustajistossa. Kolmatta vuotta käytännöllistä filosofiaa opiskeleva Loima päätti lähteä mukaan politiikkaan fuksivuonnaan, kun kolme eri ryhmittymää pyysi häntä ehdolle edustajistovaaleihin.

Loiman mielestä sosiaalidemokratia on paras mahdollinen lähtökohta politiikan tekemiselle. Hänestä demariudessa on kyse ihmisoikeuslähtöisen politiikan tekemisestä.

Päätöstä puolueeseen liittymisestä Loima sai kuitenkin haudutella mielessään jonkin aikaa. Lopulta syyskuun puolivälissä postiluukusta tipahti kirje, joka alkoi sanoin: ”Hyvä SDP:n uusi jäsen Maria!”

– Sosiaalidemokratia on maailman paras juttu, mutta demarithan on järkyttävä puolue, Loima täräyttää.

– On esimerkiksi täysin absurdia, että jotkut SDP:n jäsenet äänestivät tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Se ei ole solidaarisuutta, tasa-arvoa eikä oikeudenmukaisuutta. Se ei ole sosiaalidemokratiaa.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleista lähtien SDP on kokenut vaalitappion jokaisissa käydyissä valtiollisissa vaaleissa. Tänä keväänä SDP:n kannatukseksi kirjattiin vaaleissa 16,5 prosenttia. Puolueen äänestäjien määrä on alimmalla tasollaan koskaan.

ilmarinurminen

Reviirikiistoja

Ilmari Nurminen kiinnostui politiikasta jo teini-ikäisenä. Koska perheessä äänestyspäätökset pidettiin salassa eikä politiikasta juuri puhuttu, Nurminen valitsi puoluekantansa 16-vuotiaana täysin itsenäisesti. Vasemmistoliittoon hän koki olevansa liian humaani ja demokraattinen, joten jäljelle jäivät arvojensa puolesta sopivat vihreät ja demarit. Pian Nurminen istui kahdeksan eläkeläisen kanssa Vammalan sosiaalidemokraattien johtokunnan kokouksessa. Poliittisen uransa hän aloitti sihteerin tehtävää hoitaen.

Nyt Nurminen on Suomen historian ensimmäinen ja tällä haavaa ainoa 1990-luvulla syntynyt kansanedustaja.

– Olen vieläkin vähän hämmentynyt siitä, että menin läpi, hän naurahtaa.

SDP:n eduskuntaryhmässä vaikuttaa kolme alle 30-vuotiasta kansanedustajaa. Koko eduskuntaan nuoria valittiin keväällä 14 kappaletta.

Nuori demari ei Nurmisen mukaan koe kummeksuntaa puoluevalinnastaan.

– Ihmiset suhtautuvat pääasiassa sosiaalidemokraatteihin myönteisesti, mutta monet nuoret eivät tunnista sosiaalidemokratiaa, Nurminen kertoo.

Nimenomaan: Euroopan laajuisen talouskriisin, erilaisten vähemmistöasioiden aiempaa näkyvämmän puimisen ja porvarihallituksen tiukan leikkauslinjan luulisi johtavan suoranaiseen kannattajatulvaan demareissa.

Sen sijaan elokuussa vaivaiset 14,2 prosenttia suomalaisista kertoi TNS Gallupille kannattavansa SDP:tä.

Nurmisen mielestä muut puolueet ovat tulleet demareiden reviirille.

– Esimerkiksi kokoomus on puhunut työväen presidentistä ja käyttänyt sosiaalidemokraattista retoriikkaa, Nurminen sanoo.

Kun toimiva hyvinvointivaltion malli on omittu demareilta, ovat he jääneet Nurmisen mukaan ”hajuttomiksi ja mauttomiksi”.

Sosiaalidemokratia 2.0

Sanonnan mukaan aika ajaa ohi demareista sekä oikealta että vasemmalta. Populistipuolueiden suosion kasvu on Euroopan laajuinen trendi: Ruotsin ruotsidemokraatit, Tanskan kansanpuolue ja Ranskan kansallinen rintama tekevät kukin kovaa nousua maassaan. Suomessa kansa jytkyttää Timo Soinin tahtiin.

Monet oikeistodemarit ovat loikanneet SDP:stä kokoomukseen, osa työläisistä perussuomalaisiin ja radikaalimpaa linjaa hakevat vasemmistoliittoon. 1990-lukuun saakka demarit oli johtava ympäristöpuolue, mutta vihreiden perustamisen jälkeen ympäristöihmisetkin ovat siirtyneet pääasiassa heidän riveihinsä.

Historiallisesti SDP:tä voidaan pitää Suomen vaikuttavimpana puolueena. Nykyinen hyvinvointivaltio on muodostunut pitkälti demareiden vuoden 1903 Forssan ohjelman päämäärien mukaiseksi: 8 tunnin työpäivä, vähimmäispalkka, yleinen kouluvelvollisuus sekä yleinen ja yhtäläinen äänioikeus olivat kaikki manifestin tavoitteita.

Mistä keksittäisiin uusi Forssan ohjelma?

– Nyt pitäisi luoda ”Sosiaalidemokratia 2.0”. Ensin määriteltäisiin taustalla vaikuttavat arvot ja niiden pohjalta lähdettäisiin luomaan uudenlaista sosiaaliturvaa, palveluita ja yhteiskuntamallia, Loima hahmottelee.

Erilaiset työryhmät pohtivat demareissa kaiken aikaa tulevaisuutta ja esimerkiksi puolueen omaa vaihtoehtoa perustulolle. Nurmisen mukaan tämäntapaisia avauksia tarvitaan enemmänkin.

1980-luvun hyvinvointivaltiossa, jota voidaan pitää eräänlaisena demareiden ihanneyhteiskuntana, Nurminen tai Loima eivät ole edes eläneet. Maailman muuttumisen myötä siihen lintukotoon on Nurmisen mukaan turha pyrkiäkään.

– Voimme ammentaa tavoitteita menneestä, mutta ne pitää suhteuttaa tähän aikaan. Olemme nyt jääneet liikaa puolustamaan saavutettuja asioita, hän sanoo.

”Ei-puolueena” toimimisen sijasta SDP:n pitäisi hänestä tarjota enemmän ratkaisuja. Niitä voi kuitenkin luoda vasta kun puolue on samanmielinen edes sisäisesti.

Opiskelijademareiden kattojärjestö SONK linjasi toukokuussa Helsingin Sanomissa, ettei nuoria tule kannustaa yrittäjyyteen. Opiskelijayrittäjyysaktiivi Loima pettyi ja kirjoitti blogiinsa vastineen, jossa hän kertoi linjauksen olleen turhan tiukka ja vastakkainasettelua luova. Syyskuussa Loima esitelmöi demariopiskelijoiden Talous ja demokratia –seminaarissa opiskelijayrittäjyydestä SONK:n kutsumana.

– On innostavaa, että kritiikki otetaan vastaan ja halutaan kehittyä, hän kehuu.

Nuoret esiin

Sisällöllisten uudistusten ohella Loima ja Nurminen keskittyisivät SDP:n vaikuttavuuteen muuttuneella poliittisella kentällä. Molemmat ovat yhtä mieltä esimerkiksi siitä, että puolueen keulakuvat eivät ole 2000-luvulla vedonneet riittävän hyvin suuriin massoihin. SDP:n iäkkäämpi kannattajakunta on perinteisesti ollut hyvin puolueuskollista, mutta nuoriin vedotakseen puolueen tulee muuttaa linjaansa.

– Puolueen pitäisi sanoa ääneen nuorten olevan tervetulleita. SDP:ssä ihannoidaan 70-luvun aktiivisia nuoria, mutta miksi 2010-luvun nuoret eivät olisi yhtä mahtavia? Loima ihmettelee.

Aivan aluksi pitäisi hänen mukaansa tehdä selväksi, että demarinuoria on ylipäänsä olemassa.

– Täytyy myöntää, että esimerkiksi kokoomusnuoret ovat päässeet esille paljon paremmin, Loima toteaa.

Viimesyksyisten edustajistovaalien jälkeen Antti Rinne pyysi Loimaa ehdolle eduskuntavaaleissa, mutta hän halusi kerätä vielä kokemusta.

– Mulla ei ole tavoitteita demarina, vaan ihmisenä. Haluan pelastaa maailman ja sen voi tehdä montaa kautta, Loima pohtii.

Nurminen haluaa nyt keskittyä kansanedustajan työhönsä ja tehdä sen mahdollisimman hyvin. Puolueen johtopaikat kiinnostavat ”ehkä tulevaisuudessa” – mutta vielä hänellä ei ole kiire mihinkään.

– Kun tekee joka päivä töitä asiansa eteen ja saa siitä paloa, se antaa myös luottamusta. Jos tähän ei itse usko, niin miten muut voisivat uskoa? Nurminen kysyy.

SDP:n tulevaisuudesta Nurminen ei ole huolissaan – onhan demarit 60 000 jäsenellään yhä suuri puolue. Myös Loima on optimistinen ja valmis tekemään työtä aatteen eteen.

– En ole missään vaiheessa menettänyt uskoani hyvään ja siihen, että kaikki järjestyy. Jonkun täytyy vaan järjestää.


Ilmari Nurminen

ikä: 24
ammatti: kansanedustaja
koulutus: hallintotieteiden ylioppilas, Tampereen yliopisto
poliittinen esikuva: Tarja Halonen


Maria Loima

ikä: 24
ammatti: opiskelija
koulutus: valtiotieteiden ylioppilas, Helsingin yliopisto
poliittinen esikuva: Erkki Tuomioja


Teksti: Joonas Lehtonen
Kuvat: Oona Pohjolainen