Kannunvalajat | “Valkoisen Suomen puolesta”
kannunvalajat,valtiotieteellinen, valtsikka, valtiotieteellinen tiedekunta,kannu
1644
post-template-default,single,single-post,postid-1644,single-format-standard,do-etfw,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-6.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.3.5,vc_responsive
 

“Valkoisen Suomen puolesta”

31 Mar “Valkoisen Suomen puolesta”

Tammikuun viimeisenä lauantai-iltapäivänä Narinkkatorilla on sumuista. Lämpötila ei osaa päättää pakkasen ja plussan väliltä, ja moni on ottanut kaiken varalta sateenvarjonsa mukaan. Kolmekymmentä suojavarusteista poliisia on rajannut torin laitaan pienen kaksion kokoisen alueen ohuella köydellä, joka jakaa läsnäolijat katsojiin ja osallistujiin. Osallistujat heiluttelevat ilmassa kylttejä: “Koraani, vihapuhetta jo vuodesta 613”, “Väkivaltarikolliset maasta pois!”, “Rahajumalan apostolit ja banksterit valehtelevat!”. Kylttejä enemmän ilmassa on huutoja: “Vitun suvakki!”, “Haluaksä tulla raiskatuks?” ja yhteen ääneen “Rajat kiinni!”. Huutoja enemmän on ilmassa Suomen lippuja.

~

Vuosi 2015 tulee jäämään Suomen historiaan monin tavoin merkittävänä ajanjaksona. Oikeistopopulismin nousun ja pitkittyneen laman lisäksi historiankirjat tulevat saamaan täytettä yli miljoonan Lähi-idän konflikteja paenneen ihmisen tarinoista. Suomeen saapui vuonna 2015 yli 32 000 pakolaista. Edellisinä vuosina Suomesta haki turvapaikkaa noin 1 000 – 4 000 henkilöä.

Osa suomalaisista on kokenut pakolaisten maahantulon uhkana ja osoittanut tyytymättömyyttään liian pehmeäksi mieltämäänsä maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Mielipiteiden polarisoituminen on näkynyt sekä netin keskustelupalstoilla että kaduilla mielenosoituksissa. Maahanmuuttoa vastustavat ovat perineet 1990-luvun skineiltä viime aikoina katupartiot.

Maahanmuuttoa vastustavista katupartiokerhoista eniten mediassa esillä on ollut Soldiers of Odin. Viime vuoden lopulla Kemissä perustettu Soldiers of Odin sanoo toimivansa nykyään yli 20 paikkakunnalla, myös Helsingissä. Soldiers of Odin julistaa olevansa itsenäinen liike, mutta osa sen jäsenistä ja johtajista kuuluu kansallissosialistiseen Suomen vastarintaliikkeeseen (SVL), joka myös partioi muutamilla paikkakunnilla – omienkin sanojensa mukaan Soldiers of Odin taistelee “valkoisen Suomen puolesta”. 90-luvulla skiniongelmien kanssa kamppaileessa Joensuussa paikallisen Soldiers of Odin -ryhmän Facebook-sivuilla ehti hetken aikaa lukea tiedote, jossa se sanoi suojelevansa erityisesti suomalaisia. Kemissä toimivan Soldiers of Odinin “jaoston” mukaan tarkoituksena on auttaa kaikkia ihmisiä etnisestä taustasta riippumatta.

Soldiers of Odinin näkemyksen mukaan maahanmuuttajien lisääntynyt määrä on uhka yleiselle turvallisuudelle. Uhan määritellään seuraavan turvapaikanhakijoiden erilaisesta kulttuurista, jossa on ryhmän mukaan sopimaton naiskäsitys. Erilaisesta kulttuurista johtuen katujen väitetään olevan turvattomia. Partiointi, minkä tarkoitus on palauttaa turvallisuus, nojaa jokamiehen kiinniotto-oikeuteen, ja muodollisten laittomuuksien puuttuessa kerhot eivät katso toimivan väärin.

Moni ei kuitenkaan koe Soldiers of Odinin kaltaisen ryhmän läsnäoloa kadulla turvallisuutta kohentavaksi, vaan ainoastaan pelottavaksi. Pelkoon liittyy ryhmän jäsenten rikostausta, natsisympatiat ja huhut väkivallasta ja vainoamisesta. Vertauksia 90-luvun skineihinkin on tehty, ja fasismia tutkinut Oula Silvennoinen mainitsi Soldiers of Odinin toiminnassa ehdottomasti esiintyvän fasistisia piireitä (Radio Helsinki, 22.2.16). Kerhon jäsenet kuittaavat pahoinpitelytuomiot valaisemalla niiden kuuluvan “menneeseen elämään”. Huhujen sanotaan olevan perättömiä ja natsielämän olevan täysin liittymätön SOO:iin. Viime kuussa Daily Mailin julkaisemassa artikkelissa Soldiers of Odinin päämajassa otetuissa kuvissa näkyy läjittäin kansallissosialistimemorabiliaa.

Taustatiedot tehtyämme emme kuitenkaan Tutkaimessa päässeet selkeyteen liikkeen varsinaisesta toiminnasta. Minkälaisia ja keitä soldiersit ovat? Selvitimme, keistä on kyse.

Soldiers of Odin vastaa Facebook-viesteihin salamannopeasti, joskus emojeilla

“Hei! Minua kiinnostaisi tulla tutustumaan toimintaanne. Oletteko huomenna [perjantaina 30.1.] paikalla Rajat kiinni -miekkarissa?”

Emme ehdi vaihtaa välilehteäkään: Soldiers of Odin (Helsinki) ei suostu keskustelemaan Facebookissa, mutta pyytää puhelinnumeroa ja kertoo soittavansa viikonlopun aikana. Puhelinnumeron annettua ruudulle ilmestyy valtava peukalo.

~

On tammikuun viimeinen lauantai-iltapäivä. Etsimme mielenosoittajien joukosta Soldiers of Odin -pommittajatakkeihin somistautuneita miehiä, joiden selät ovat esiintyneet jokaisessa suomalaisessa valtamediassa viime viikkojen aikana. Paikalla näkyy paljon maihareita, maastokuvioisia housuja – ja pommittajatakkeja.

Värikkäästi pukeutunut vastamielenosoittaja alkaa hyppiä keppihevonen jalkojen välissään ja huutaa. Silmänräpäyksessä pommittajatakit alkavat lähestyä ja piirittää keppihevosta. Tilanne näyttää uhkaavalta, mutta poliisi tulee väliin viime tingassa. Pommittajatakit kääntyvät takaisin mielenosoituksensa pariin. Takkien selässä ei ole sinivalkoista viikinkilogoa, jota etsimme. Puhelinkaan ei ole soinut eilen eikä tänään, ja päätämme lopettaa päivältä etsinnät. Ehkä Soldiers of Odin ei ole yhtä pataa Rajat kiinni! -liikkeen kanssa – arvioimmeko ryhmän toiminnan väärin?

~

Soldiers of Odin “ei anna haastatteluja tällä hetkellä”

Päätämme yrittää uudelleen. Kyseenalaisen vastamedian MV-lehden julkaisemien juttujen positiivinen sävy Soldiers of Odinista vihjaa, että etsimiimme partiolaisiin saattaisi törmätä kyseisen lehden keskustelufoorumeilla. Kymmenien sivujen selailu ei tuota tyydyttävää tulosta: “sivarihintti”- ja “suvakki”-vihaa lietsovat nimimerkit eivät kukaan tunnusta kuuluvan Soldier of Odiniin. Toinen huti.

Palaamme aiempiin metodeihin suuremmalla panoksella: lähetimme kuuden muun kaupungin Soldiers of Odin -Facebook-sivulle ja Soldiers of Odin Finlandille viestiä.

“Hei! Olen toimittaja ja minua kiinnostaisi kysellä Teiltä muutama kysymys valtiotieteelliseen opiskelijalehteen.”

Vastaukset tulevat liukuhihnalta: “haastattelut tauolla”. Yhteyshenkilöä ei ole tai “mediapäällikön” nimeä ei suostuta antamaan. Kun kysymme, tietääkö chattikaverimme ketään, joka osallistuisi liikkeen toimintaan omalla nimellään, meitä kehotetaan soittamaan “0100100”, sillä “sieltä löytyy kaikki”. Odinilaiset eivät myöskään ymmärrä miksi omalla nimellä toimiminen on niin tärkeää. Soldiers of Odin Finland, oletetusti liikkeen pääsivu, sanoo jäsenten nimien “olevan kyllä julkisuudessa”. Sivu pyytää meitä odottamaan kaksi viikkoa haastattelua. Kahden viikon päästä yritämme uudestaan – turhaan.

Kaikille Soldiers of Odin ei kuitenkaan ole ollut niin sulkeutunut. Ryhmä on antanut haastattelun esimerkiksi brittimedia Daily Mailille, joka pääsi vierailemaan Soldiers of Odinin päämajassa ja tutustumaan ryhmän aatteeseen ja toimintaan. Daily Mailin artikkelin valossa on helppo ymmärtää, miksi Soldiers of Odin ei ole innokas kertomaan toiminnastaan antamalla haastatteluoikeuksia ulkopuolisille. Brittilehti antaa ryhmästä säälittävän kuvan, kertoo avoimesti jäsenten rikostaustoista sekä kuvaa sitä yleisesti “väkivaltaisen uusnatsin johtamaksi jengiksi”. Artikkelissa kuvataan Soldiers of Odinin partioimista Kemin öisillä kaduilla ja tuodaan esille Suomen haasteet pakolaiskriisiin liittyen sekä aiempi sulkeutuneisuus maahanmuutolta verrattuna esimerkiksi Ruotsiin.

Soldiers of Odin on antanut joitain haastatteluja myös suomalaisessa mediassa. Parhaiten sen omia tavoitteita on palvellut MV-lehden haastattelu, jossa ryhmä kertoo laajasti näkemyksistään pakolaiskriisin todellisista syistä ja ratkaisumahdollisuuksista. Haastattelussa ei mainita järjestöön assosioituja ongelmia.

MV-lehteä lukuun ottamatta liikkeen mediakuva ei ole ylpeyden aihe. Kokemuksemme on myös, että liike on valmis ryhtymään omaperäisiin toimenpiteisiin asian parantamiseksi.

Julkaistessamme tämän jutun, “syyllistymme mahdollisesti törkeään kunnianloukkaukseen”

Haastattelusta kieltäydyttyään eräs Soldiers of Odin “jaosto” ihmettelee kovasti miten voisimme julkaista jutun liikkeestä ilman, että he antaisivat juttuun haastattelua. Ilman haastattelua “juttu perustuisi täysin omaan mielipiteeseemme” ja “omalta osaltamme lisäämiimme vääriin käsityksiin”. Soldiers of Odin ystävällisesti (ja virheellisesti) muistuttaa mitä tarkoittaa törkeä kunnianloukkaus, mutta myös että tässä ei suinkaan “kukaa uhkaa ketään”. Chattikaveriamme ei myöskään miellytä kieltäytymisemme pyyntöön lähettää viimeisin luonnos jutusta ja yhteenveto muiden jutussa esiintyvien lausunnoista, mitä pidämme aavistuksen erikoisena.

Vaikka Soldiers of Odin tuskin Tutkainta haastaakaan oikeuteen, Mika Matias Ranta, Soldiers of Odinin Kemin “jaoston” johtaja, on valmis käräjöimään Loldiers of Odinin, puolikaimansa, pellepukuisen vastaliikkeen nimen samankaltaisuutta vastaan. Ranta on ymmärtänyt väärin, miltä yhdistyksen rekisteröiminen suojaa eikä Loldiers of Odin ole rikkonut lakia (Saku Timonen, Imagen blogit 15.2.16). Mika Matias Ranta ei vastannut Tutkaimen yhteydenottoihin.

Varsinaista kosketuspintaa liikkeeseen on vaikea saada. Se on yhteiskunnallisesti suuri ongelma, eikä vain siksi, että moni kysymyksistämme jää ehkä lopullisesti vastaamatta (onko kerhon logo hieman ristiriitainen ottaessaan mallia viikingeiltä, jotka olivat tunnetuja raiskauksistaan?). Ryhmä, joka ei halua osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun vaan kokee tarpeelliseksi ottaa ohjat omiin käsiinsä samalla ollen haluton seisomaan mielipiteensä takana omalla nimellään (vain osa johtajista on antanut nimensä julkisuuteen) on näiden seikkojen varassa erilainen kuin massa, joka heitä vastustaa. Tämä synnyttää sanattoman konfliktin, mikä on demokratian kannalta epäsuositeltavaa. On ehkä vaikeaa ottaa vakavasti liikettä joka ei suostu tulla haastetuksi tai keskustelemaan enää aatteistaan julkisesti, mutta tämä ei välttämättä tarkoita kerhotoiminnan lopun alkua. Hiljaisuudessaan ryhmä on alkanut rekrytoimaan maahanmuuttovastaisissa mielenilmauksissa. Ainoa yhteydenotto, jota ei suoraan torjuttu olikin pyyntö saada tietää, miten katupartiointiin pääsee mukaan.

Teksti: Elias Anttila, Mari Isomäki, Aino Salmi

Kuva: Heini Salminen

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 5.3.16.